Tuossa taannoin tulin maininneeksi, että syksymmällä on tarkoitus hölkytellä ainakin yksi täysipitkä maraton ja myöhemmin sitten halliultra. Jotkut ovat kyselleet, miten hirveästi tuollaisiin täytyy oikein treenata.
Treenitapoja lienee monia, ja itse menen aika rennolla otteella. Kun joskus kymmeniä vuosia sitten treenasin ensimmäiselle maratonilleni, seurasin tinkimättömästi harjoitteluohjelmaa. Olin paniikissa, jos joku harjoitus jäi välistä tai ei ollut ohjelman mukainen. Kokemus on opettanut olemaan panikoimatta, vaikka eihän tällaisista haasteista ihan treenamatta selviä.
Olennaisinta on tietenkin se, että peruskunto on kohdillaan. En ole oikeastaan koskaan pitänyt mitään vuosirytmiin liittyvää juoksutaukoa – lenkkeilen aina, ellei sitten joku vamma tai lentsu ole esteenä. Kuntoiluhuoneessa on juoksumatto, joka on ahkerassa käytössä. Rospuuttokeleillä se on korvaamaton, ja joskus myös tukalien kesähelteiden aikaan – ilmastointi tekee mattoilusta aika kivaa.
Lihaskuntoharjoittelu on tullut mukaan kantapään kautta. Nuorempana asia ei paljon kiinnostanut, kunhan juoksentelin. Venytellytkään en ehkä ikinä. Mutta nykyisin teen myös salitreeniä kolmisen kertaa viikossa, huolehdin lihashuollosta ja saunon. Puusauna lämpenee monta kertaa viikossa. Sinne häviävät niin stressi kuin lihasjumitkin.
Tässä vaiheessa kun maratoniin on vielä aikaa yli kaksi kuukautta ja ultraan yli kolme, treeniviikkoni ovat aika maltillisia. Lenkkien pituudet kasvavat ihan piakkoin, ja myöhemmin kuvioon tulee myös intervalleja ja mäkijuoksua. Todettakoon vielä, että tavisharrastelijana en tavoittele mitään ultimaattisia aikoja enkä revittele muutenkaan – kunhan hölkyttelen hyväkuntoisena ja nautiskellen lähdöstä maaliin.
Mutta miten siis treenasin tällä viikolla:
Sunnuntaina ”pitkis”, joka ei vielä mikään erityisen pitkä olekaan. Tapanani on iät ja ajat ollut, että pitkä lenkki ajoittuu viikonlopulle, joten jotain sellaista tässäkin on viritteillä. Nyt lenkin pituus jäi 13 kilometriin.
Maanantaina aamujumppa kotikuntohuoneessa. Kymmenen minuuttia nyrkkeilysäkin mätkimistä, sitten hiit-kyykkäilyt ja päälle salitreeniä. Ihan lyhyt juoksulenkki matolla, neljä kilometriä.
Tiistaina oli väsy olo, enkä aamulla jaksanut mitään. Oli jo ajatus, että koko päivä menee urheiluitta, mutta iltapäivällä iski energiapiikki. Pinkaisin kymmenen kilometrin hölkyn ja nautin energisestä olosta.
Keskiviikkona oli taas salitreenipäivä. Hölkyttelin matolla 20 minuuttia, annoin kyytiä nyrkkeilysäkille ja tein pitkiä salitreenisarjoja. Tällä kertaa houkutti erityisesti selkätreeni, joten sitä sitten.
Torstaina oli kiireinen aikataulu, ja ennätin vain nopealle aamulenkille. Viisi kilometriä kelloa vahdaten, jotta ennätin käydä myös suihkussa ennen päivän ensimmäistä työkokousta. Vähän turhan kiire, mutta välillä näin.
Perjantaina ei huvittanut mikään. Ei treeniä, ei yhtään mitään. Joskus olen tämmöisenä päivänä vetänyt edes jonkinlaisen treenin hampaat irvessä, mutta enää en. Mitäpä sitä suotta. Jos ei huvita, niin sitten ei. Päivä se on huomennakin. Tätä kirjoittaessani on juuri tämä ei mikään -päivä, joten nähtäväksi jää, mitä viikonloppu tuo tullessaan.
Lauantaina oletan olevani taas treenifiiliksissä, tai viimeistään sunnuntaina. On taas pitkän lenkin vuoro, joka vieläkin saa jäädä alle 15 kilometrin. Jommallekummalle päivälle on tarkoitus sisällyttää myös lihaskuntotreeniä kotisalilla, ja jos oikein intoudun, ehkä sitä lihashuoltoakin. Pilates on ihan huikea siihen, joten eiköhän sillä mennä tälläkin kertaa.
Juoksusiskot® - The Running Trio 
1 vastaus artikkeliin “Taviksen treeniviikko”