Innostavia juoksupodcasteja

Olen kerran kuunnellut musiikkia juostessani. Päädyin juoksemaan aivan liian kovaa. En osannut kuunnella – tai kuullut – kehoani kuten yleensä. Lopulta kävelin puolivälistä kotiin karmean kylkikrampin kourissa. Päättelin, että olen juoksublondi: en osaa juosta ja kuunnella musiikkia samaan aikaan.

Niinpä kuuntelen äänikirjoja tai podcasteja. Olen kuunnellut pitkillä lenkeillä monta hyvää elämäkertaa ja useamman kevyen romaanin. Juoksuaiheiset teokset sopivat tietysti tilanteeseen kuin nenä päähän.

Englanninkieliset podcastit tuntuvat olevan minulle helpommin saatavilla kuin suomenkieliset. Se on ehkä hassu ajatus, sillä samoista palveluistahan ne kai löytyvät. Silti kuuntelen pääasiassa englanniksi.

Kuva kuuden mailin iltajuoksulta lokakuussa. Muistan, että kuulokkeissa pyöri Trailrunner Nation -podcast.

Ensimmäinen lempparijuoksupodcastini oli Another Mother Runner. Kahden juoksevan äidin (Sarah Bowen Shea and Dimity McDowell) perustama yritys on laajentunut monipuoliseksi palveluksi, jonka kautta voi hankkia juoksuvaatteita tai ostaa treenivalmennuksia ja -ohjelmia. Podcasteissa vastataan kuuntelijoiden kysymyksiin, haastatellaan asiantuntijoita, kerrotaan kokemuksista ja höpötellään elämästä. Tätä nykyä alkuperäiset juoksevat äidit taitavat olla viidenkympin hujakoilla ja heidän lapsensa lentelevät jo pesästä. Podcastissa puhutaan naiseudesta ja äitiydestä kuitenkin laajasti ja myös pikkulapsivaihetta elävää kiinnostavalla tavalla.

Löysin ehkä reilu vuosi sitten juoksupodcastien klassikon, Marathon Training Academyn. Juontajat Angie ja Trevor Spencer ovat – samoin kuin edellisen ohjelman pitäjät – luoneet kokonaisen juoksuyrityksen, jonka kautta voi ostaa valmennuspalveluita. Podcastit ovat hauskoja ja tiedontäyteisiä, joten Marathon Training Academystä tulikin nopeasti suosikkipodcastini.

Otteeltaan varsin toisenlainen on Morning Shakeout. Juoksuvalmentaja Mario Fraioli tykkää syvähaastatella vieraitaan. Jokainen episodi onkin siksi pitkä, usein pitkälti toista tuntia. Urheilijoiden, valmentajien ja kiinnostavien rivijuoksijoiden kanssa Fraioli puhuu paitsi urheilusta myös elämästä yleensä ja antaa kuuntelijoilleen ajattelemisen aihetta.

Suosin piuhakuulokkeita, sillä ne pysyvät minun korvissani paikoillaan parhaiten. Turvallisella ja hiljaisella reitillä korvissa on molemmat kuulokkeet. Jos haluan kuulla myös ympäristöäni, nappaan toisen kuulokkeen pois.

Nopeasti suosikkien joukkoon nousi alle vuosi sitten löytämäni Trailrunner Nation. Podcast on periaatteessa suunnattu polkujuoksijoille, mutta aiheet ovat laajoja ja keskustelut polveilevia. Pelkästään asvaltilla juokseva ei ollenkaan koe itseään ulkopuoliseksi tässä seurassa. Kaverukset Don ja Scott haastattelevat vieraitaan rennolla otteella ja rautaisella asiantuntemuksella. Heidän filosofiansa on: ”Kuinka voimme auttaa sinua kehittymään paremmaksi juoksijaksi?” Koen oppivani jokaisesta jaksosta jotakin uutta.

Aivan uusin podcast-tuttavuuksistani on Nobody Asked Us. Tämä on varsin tuore podcast, sillä amerikkalaisen juoksumaailman Grand Old Ladyt Kara Goucher ja Des Linden ovat julkaisseet vasta 22 jaksoa. Podcastissa on vielä paljon sellaista tuoreutta ja raikkautta, mikä ajan myötä saattaa hioutua rutinoitumisen ja ammattimaisemman otteen tieltä. Koska juontajilla on juoksuammattilaisina aivan valtavasti tietoa aiheestaan, heidän näkemyksiään on hauska kuunnella silloinkin, kun aihepiiri on kepeä.

Kunniamaininnan saavat seuraavat podcastit, joita kuuntelen satunnaisesti:

I’ll Have Another / Lindsey Hein

Run to the Top / RunnersConnect

The Strength Running / Jason Fitzgerald

Mitkä ovat sinun suosikkipodcastejasi? Puuttuuko listastani jokin podcast, jota kaikkien juoksijoiden pitäisi ehdottomasti kuunnella?

Luurit lenkille (vai mieluummin ilman?)

Musiikin tai ylipäätään muiden kuin luonnonäänien kuuntelu lenkillä tuntuu jakavan mielipiteitä. Yksi tykkää tuulen huminasta ja toiselle ajatus juoksemisesta ilman musabuustia on ihan mahdoton.

Tuulen humina on itsellenikin tärkeää, ja ylipäätäänkin luonnossa ja ulkona samoileminen. Meren äärellä en kaipaa mitään muita ääniä. Mutta juoksumatolla touhu käy puuduttavaksi nanosekunnissa, jos ei ole mitään muita virikkeitä. Olen laatinut Spotifyihin muutaman tömäkän listan, joista löytyy aina fiilikseen sopivaa vauhdittajaa.

”Kuuntele hiljaisuutta – se on universumin laulua”

Kesän pitkillä lenkeillä kokeilin kerran äänikirjan kuuntelemista. Itsellenikin oli yllätys, että jäin heti koukkuun. Ihan mahtava ajatus, että voi yhdistää ”lukemisen” ja juoksemisen. Paitsi, että en voi sietää, jos lukijan ääni tai lukutyyli ärsyttää. Silloin hyväkin kirja jää kuuntelematta. Taitolaji tuokin siis! Samoihin aikoihin löysin myös podcastit. Niitäkin on kiva kuunnella samalla kun askel lompsuttaa meditatiivisesti tasaista tahtia.

Korvani ovat pienet, ja kuulokkeiden kanssa on välillä ollut tuskatuttavaa. Olen kokeillut kaikki mahdolliset merkit ja mallit. Ei riitä, että korvaan työnnettävä pikkuosa on pikkuruinen; myös korvanlehti on pieni, joten kovin isoa mötikkää ei sinne saa tungettua. Luulen, että nykyisetkään langattomat kuulokkeeni eivät ole ihan täydelliset, sillä pidemmän päälle korvanlehteen alkaa sattua. Varmaankin se joutuu vähän venymään, että kuuloke pysyy korvassa. Lankaversioita en halua käyttää, sillä pitkillä lenkillä kaikki ylimääräinen heiluva ja roikkuva häiritsee. Sangallisetkin arveluttavat – etenkin talvella. Miten sellaiset saa edes tungettua juoksupipon alle?

Vauhtibiisien top 4:

• The BossHoss: Whatever
• The BossHoss: Do It
• Bon Jovi: We Got It Going On
• Bon Jovi: Saturday Night Gave Me Sunday Morning

Kirja, jonka myötä jäin koukkuun äänikirjoihin: Björn Natthiko Lindeblad: Saatan olla väärässä.

Käytössäni olevat ”luurit”: JoyActorin TinyMate. Kotimaiset, pienet ja pakkauskin kaunis kuin karamelli!

Poppia ja ultrasuunnitelmia

Iiks. Olen ilmoittautunut elämäni ensimmäiseen ultraan!

Ilmoittautuminen osui otolliseen saumaan. Juoksulenkin jälkeisessä euforiassa sisareni katjatherunner sattui laittamaan viestin: lähdetkö ultraan? Eipä tarvinnut empiä. Ilmo sisään ja menoksi.

Nuorempana tykkäsin juosta kuulokkeet korvilla. Oli kamala ajatus. että pelkän linnunlaulun saattelemana pitäisi taivaltaa. Näin vanhemmiten olen yllättäen tykästynyt hiljaisuudessa juoksemiseen. Mikä on parempaa kuin meren rannassa hölkyttely aaltojen kohinaa kuunnellen? Ei mikään.  Nautin valtavasti siitä, että pääsen työpäivän jälkeen luontoon ja hiljaisuuteen.

Vanhana ikäneitonakin tykkään kuitenkin ottaa maratoneille ja pitkille lenkeille  seuraksi uskollisen iPodini. Käyn huolella läpi sen sisällön: vain hyviä hyrinöitä aiheuttavat kappaleet pääsevät soittolistalleni. Biisien seulonta on osa juoksuun valmistautumista; tätä biisiä kuuntelen ylämäkiosuuksilla, tätä sitten kun ketuttaa.

Tämän aamupäivän olen käynyt läpi iPodini sisältöä ja makustellut, mitkä biisit saavat siivittää ensi kevään pitkiä matkojani. Moni työläs ylämäki ja ällö maantienpätkä on tullut selätettyä sopivasti komppaavan kipaleen avulla. Kerran Tukholman maratonilla meinasi kyrsiä ihan tosissaan puolivälin jälkeisellä pelto-osuudella keskellä-ei-mitään. Tylsät maisemat vetivät mielialan matalaksi. Päädyin veivaamaan yhtä ja samaa jytkettä kymmeneen kertaan. Kehtaanko kertoakaan; kipale oli Billy Elliotin ”I Love to Boogie”. Tuon rimputtelun turvin sain pidettyä itseni sopivassa rytmissä, kunnes taas putkahdin ihmisten ilmoille kaupungin sykkeeseen. Nostalgian nimissä tuo biisi saa paikan myös tulevien juoksujeni biisilistalla.

Yksi lemppareistani on Mando Diaon biisi ”Black Saturday”. Takuuvarmoja ovat myös Kentin ””FF ja Bomfunk Mc:n ”Hypnotic”. Kun näitä kuulee jossain, tekee mieli heti vetäistä juoksukengät jalkaan ja lähteä huitelemaan. Apulannan ”Hiekka” on myös ehdoton. Ja ooh, Bryan Ferryn ”Let’s Stick Together”!

Joskus joku aika yllättäväkin kappale saa askeleen lentämään. Vaikkapa euroviisubiisi ”Kedvesem” (tämäkin kerrottakoon vähän nolostellen). Sanoista en tajua mitään, mutta letkeässä rytmissä pari kilometriä sujuu ihan huomaamatta.

Juoksubiisejä täytyy kuunnella ”juoksukorvalla”; samoja kappaleita ei välttämättä tule kuunneltua muutoin kuin juostessa. Juoksubiisisuosikkieni lista elää ja muuttuu jatkuvasti. Tämän hetken Top 10 -listani näyttää tämmöiseltä:

1. Quinta Sinfonia: Beethoven (Remix)
2. The Trammps: Disco Inferno
3. The Energies: Born Again Runner (Bimbo Jones Remix)
4. Morcheeba: Run Honey Run
5. Scissor Sisters: I don’t feel like dancin’
6. Aron Chuba: I’m an Albatross
7. Dihaj: Skeletons
8. Gabriella Cilmi: Sweet about me
9. Happoradio: Vakava nainen
10. Joan Jett: I hate myself For loving You

Elämäni ensimmäistä ultraani siivittämään pääsevät sellaiset luottobiisit, kuin The Sopranos Soundtrack – ”Woke Up This Mornig” ja T. Rexin ”Jeepster”.

Näin helmikuisten hankien keskellä huhtikuun ultra vaikuttaa vielä kaukaiselta. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että tossut on kaivettava naftaliinista varsin pian, ja tavoitteelliset lenkit aloitettava. Kun biisilistat on saatu viritettyä, sitten lenkille! Huihai ultra, täältä tullaan!