Askelista katosi kepeys

Kun olin vielä pikkutyttö, ukki ojensi kirjahyllystään yhden kirjan. Kehotti lukemaan todeten, että tiedät sitten, missä ukkisi oli. Kirja kertoi taisteluista, joita ukki kävi loppuikänsä yöllisissä painajaisissaan.

Ukin yölliset painajaiset ovat yhtäkkiä niin lähellä. Media välittää kuvia tiukkailmeisistä aikuisista, jotka juoksevat henkensä edestä. Katseet kauhua täynnä, sylit täynnä lapsia tai lemmikkielämiä. Hetki sitten heilläkin oli tavallinen arki.

Tavallisen arjen tylsyydet tuntuvat nyt tavallistakin arvokkaammilta. Töihin autoillessa mietin, millaista olisi, jos töihin ei voisi mennäkään. Jos ei voisi mennä kauppaan. Jos roskapussin vieminen olisi hengenvaarallista. Jos kotona ei voisi olla.

Kirjan ojentaessaan ukki totesi, että älkää te nuoret omalla vahtivuorollanne antako tämän toistua.

Vahtivuoroni on ollut tähän saakka varsin helppo. Olen tomeroitunut lähinnä silloin, kun äitinä hälytyskelloni ovat kilkattaneet. Kuten kerran, kun perheen uintireissulla seisoin topakkana lapsiani kohti vyöryneen aallon edessä – lapset hihkuivat, että meidän äiti pysäyttää vaikka meren. Tai kun hyppäsin paljain jaloin kyykäärmeen päälle, kun se luikerteli kohti peiton päällä köllötellyttä vauvaani. Rakkaittensa vuoksi tekee melkeinpä mitä vain.

Mitä vain tekisin nytkin, jos tämän hulluuden saisi loppumaan. Vahtivuorolaisena on tukalaa olla, kun lapset ja nuoret nyt kysyvät, tapahtuuko tuo kohta myös meille. Ajatuksissa käy, muuttuuko ukin kokema historia tulevaisuudeksemme.

Oma riittämättömyys riepoo – tuntuu karmaisevan etovalta, ettei voi tehdä mitään. Tsemppiviestit somessa ja vaatimattomat pikkulahjoitukset tuntuvat kovin vähäpätöisiltä.

Vähäpätöistä ei kuitenkaan ole se, ettemme anna pahuuden voittaa. On yritettävä uskoa huomiseen. Siihen, että olemme ihmiskuntana jotakin oppineet.

Kun pää, sydän ja kroppa käyvät kierroksilla, rauhaa löytää niistä asioista, jotka tuovat nautintoa. Ärräpäitä voi päräytellä intervalleja vedellessä. Höyryjä päästellessä olo usein helpottuu.

Tänään kävin juoksemassa pitkän lenkin, ja nautin siitä. Pari päivää sitten viiletin vanhalla potkukelkalla meren jäällä, ja nautin siitäkin. Ihan kaikki ei ole muuttunut, onneksi.