Olemme kolme aktiivisesti ja monipuolisesti liikkuvaa siskosta kahdelta mantereelta: Suomesta ja USA:sta. Tervetuloa tutustumaan elämäämme! Aktiiviliikunta on yhteinen intohimomme, elämäntapamme ja energianlähteemme.
Siskot lähettivät minulle sanoja kepeän kesäjutun aineksiksi.
Ulkosuomalaisuus tarkoittaa sitä, että aina vähän kaipaa jonnekin tai jotakuta, eikä lopulta kuulu täysin minnekään. Toisaalta elämän elää vähän eri vinkkelistä kuin muut, kokee ja näkee kaikenlaista, ja on täysin vapaa olemaan tismalleen oma itsensä.
Ilmasto on yksi ulkosuomalaisuuteni syistä. Kaliforniassa paistoi aina aurinko, Keski-Texasissa on vähän vuodenaikojakin. Lyhyt talvi on kirpakka, kesäkausi hyvinkin kuuma ja ilmankosteus heittää oman rikkansa soppaan. Välillä tuolla ulkona tuntuu kuin juoksisi kylpylän suihkutiloissa kuumien vesihöyryjen keskellä.
”Älä liiku, sun päässä on joku outo ötökkä. Mä otan siitä kuvan!”
Ötökät viihtyvät Texasin ilmastossa varsin hyvin. Paikalliset itikat ovat pahuksen salakavalia pistosninjoja: näkymättömiä ja äänettömiä. Kesäisin ulkona kaikuu kaskaiden taukoamaton soitto, pihapensaiden alla vilahtelee tulikärpäsiä ja kissa alkaa kantaa sisälle heinäsirkkojen lisäksi myös muita ötököitä, joille emme edes tiedä nimeä.
Välineurheilu on tietysti sekä ilmaston että ötököiden syytä. Kun ulkona ei ole aina kivaa tai turvallistakaan liikkua, olohuoneesta on alkanut löytyä kaikenlaisia kuntoiluvimpaimia. Toki niitä varusteita kertyy muutenkin. Esimerkiksi polkupyöriä koin parhaimmillaan tarvitsevani neljä, kunnes puoliso alkoi pohtia, pitäisikö autotalliin saada mahtumaan myös vaikkapa auto.
Puoliso on itsekin innostunut maastopyöräilystä, mutta tuntuu kummasti pärjäävän yhdellä pyörällä! Viikonloppuaamuisin ennen kuuman tuloa lähdemme usein yhdessä metsään pyöräilemään tai haikkaamaan. Aivan keskellä kesää ulkoilumme johtaa uima-altaalle.
Kesällä ulkona on oltava kuuden tai seitsemän aikaan aamulla, jos meinaa ulkoilla alle +30 asteen lämpötiloissa.
Hyvinvointi on tietysti onnellisen elämän perusta. Minulle hyvinvointi tarkoittaa rakkautta, lepoa, liikuntaa, hyvää ravintoa ja sopivassa suhteessa jotakin hauskaa. Nyt kesälomalla ollessa on ollut aikaa huolehtia näistä kaikista!
Mättöruoka. Jaahas, nyt piti kysäistä siskoilta, että mitä tämä edes tarkoittaa. Amerikkalaisessa kulttuurissa vastaava käsite olisi ehkä comfort food, jolla viitataan vaikkapa herkulliseen jäätelöön tai mac and cheese -sotkuun. Täällä etelävaltioissa ruokakulttuuri ottaa vaikutteensa Etelä-Amerikasta: paljon papuja, maissia, lihaa ja tulisia mausteita. Kaikkea nautitaan tietysti kohtuudella, siitähän Texas tunnetaan?
Jos minulla olisi supervoima… Kohtaan töissä lapsia, jotka moninaisista syistä johtuen eivät oikein jaksa keskittyä koulunkäyntiin. Jos voisin valita supervoiman, haluaisin jollakin maagisella tavalla saada tällaisen lapsen kokemaan itsensä täysin eheäksi, turvalliseksi ja rakastetuksi.
Pikkulisko pelastautui yrttipurkkiin.
Ilo/onni tulee elämään pienistä hyvistä asioista. Juuri nyt yksi päivittäinen ilon lähde on pieni kesäpuutarhani. Vastikään yksi yrttilaatikoista toimi hengenpelastajana, kun kissan sisälle raahaama pikkulisko onnistui piiloutumaan salaattien sekaan. Sieltä se sitten säikähdyksekseni hyppäsi, kun kastelin yrttipurkkia.
Siskot. Sanovat, että siskot ovat kuin parhaita ystäviä, joista ei voi päästä eroon. Kun asuu maailmojen päässä läheisistään, jotkut ystävyyssuhteet kuihtuvat vuosien saatossa. Siskosten kesken pidämme kuitenkin yhteyttä tiiviisti ja luontevasti. Herätessäni puhelimessa saattaa odottaa kymmenien viestien mittainen keskustelu vaikkapa urheilusta, blogista, veneenpoijuista, lapsista tai maailmasta. Säilyäkseen läheisyys tarvitseekin juuri sitä, että jutellaan arkisista, pienistä asioista.
”Kevyt ja kestävä GPS-kello, jossa on rannesykemittaus ja erinomainen akku” – lupaa Suunto Peak 5:n mainoslause netissä, eikä ole väärässä.
Pitkä akun kesto! Kellon akun luvataan kestävän harjoittelutilassa GPS:n kanssa 20, 40 tai 100 tuntia riippuen akkutilasta.
Katja: Koen, että akku kestää pitkään. Edellinen Suunto-kelloni alkoi piiputtamaan viiden tunnin yhtäjaksoisen pyöräilyn kohdalla. Nyt testikäytössä akku ei ole loppunut koskaan, latausväli on päivittäisestä treenaamisesta huolimatta pitkä ja kello ilmoittaa aiempaa tarkemmin, paljonko akkua on jäljellä. Kello soveltuu mainiosti pitkiä matkoja yhtäjaksoisesti liikkuvalle.
Sirpa: Sama kokemus, kelloa tarvitsee ladata selvästi harvemmin kuin aiemmin käyttämääni mallia Suunto Spartan Traineria.
Keveys! Kelloa markkinoidaan kevyenä urheilukellona, eikä se paina kuin 39 grammaa.
Katja: Maratoonarille ja ultramatkojen juoksijalle ylimääräisten grammojen kantaminen on turhaa. Painonsa puolesta kello on kevyt kantaa. Miinusta kello saa muotoilustaan. Vaikka kello on kompakti kädessä, naisena rannekkeiden sävyt ja muotoilut eivät säväytä.
Sirpa: 5 Peak on selvästi Spartania kevyempi ja siihen verrattuna muotoilultaan siro. Tykkään kovasti persoonallisesta hiekkakuvioidusta rannekkeesta ja vielä enemmän nyt, kun opin että sen valmistuksessa käytetään toisten värien valmistuksesta yli jääneitä materiaaleja! Vain alkuun ihastelemani tappikiinnitys on alkanut arveluttaa, se kun tuntuu välillä napsahtavan auki itsestään.
Suunto-sovelluksesta näkyy unen, stressin ja palautumisen tarkkailu, treenattujen lajien tiedot, harjoittelurasitus, lepo sekä palautuminen, edistymistiedot ja harjoittelusuunnitelmat.
Katja: Appi tarjoaa hieman monipuolisempia seurantatietoja kuin aiemman Suunto-kelloni kanssa. Unen seuranta vaikuttaisi tarkemmalta ja monipuolisemmalta ja kello viestii vireys- ja stressitilasta hyvinkin luotettavan tuntuisesti.Aluksi tosin epäilin kelloa, kun se kertoi voimavarani olevan 0%. Sisarella prosentit huitelivat ihan eri luokkaa ja hän kyselikin kykenenkö nousemaan sohvalta. En kyennyt. Nukuin päikkärit.
Sirpa: Sovelluksen tarjoama tieto on mielenkiintoista, joskin ennemminkin suuntaa-antavaa kuin tieteellisen tarkkaa. Kelloa voi esimerkiksi hyvinkin juksata tulkitsemaan, että sängyssä kännykkää selaileva käyttäjä edelleen nukkuu – mutta toisaalta jos kerran herättyään nukahtaakin uudestaan, sitä kello ei havaitse.
Suunto 5 Peak maastopyöräilyllä. Kello antaa mahdollisuuden täsmentää ajeleeko polulla, alamäkeen tai enduroa.
Harjoittelu. Kello tarjoaa monipuolisen, yli 80 urheilulajin valikon ja toistuvien lajien valinta käy kellolla näppärästi.
Katja: Valikosta on löytynyt toistaiseksi kaikki tähän mennessä kokeilemani lajit (kävely, juoksu, pyöräily, melonta, purjehdus). Ainoa miinus on se, että käynnistettäessä harjoitusta ”aloita”-nappulaa saa painaa tuplana. Muutaman kerran harjoittelu on jäänyt tallentamatta, kun seuranta ei käynnistynytkään kertapainalluksella.
Sirpa: Lajit löytyvät kellosta helposti, ja ellei kattavasta listasta tosiaan löydy omaa lajia, voi lopulta valita myös ”muu laji” -vaihtoehdon. Aloita-nappulan saa tosiaan tarkistaa kahdesti, mutta nappulat itsessään eivät onneksi enää ole samanlaisia jykeviä traktorinosia kuin Spartanissa.
Mukautuva harjoittelunohjaus tarjoaa käyttäjän tavoitteiden mukaisen harjoitteluohjelman.
Katja: Koska treenaan tulevalle maratonille, voisin testata, mitä kello ohjaisi minua tekemään, että kuntoni kasvaisi. Seuraan kuitenkin omaa ohjelmaa, enkä ole vielä testannut tätä, sinänsä hauskaa ominaisuutta.Intervalliharjoitusten määrittely käy näppärästi.
Sirpa: Tälle ominaisuudelle ei minullakaan ole toistaiseksi ollut käyttöä. Sovellus toki ohjaa käyttäjäänsä myös. Kun olin eräänä kuumana päivänä käynyt sekä pitkällä kävelyllä että tehnyt tiukan uimatreenin, käyrät sovelluksessa pamahtivat punaiselle varoittaen, että nyt menee liian kovaa. Kummastelin kellon näkemystä, kunnes seuraavana aamuna heräsin nuhaisena. Jostain arvosta kai näkyi kokonaisrasitus, jota en itse ajoissa aistinut.
Intervallilenkille lähdössä.
Sykkeen mittaus tapahtuu ranteesta, mutta kello on yhdistettävissä myös Suunto Smart -sykevyöhön.
Katja: Sykkeet näyttävät mittautuvan ranteesta ongelmitta. En tiedä, johtuuko kellonvaihdosta vai stressaavammasta jaksosta, mutta vuorokauden alin syke on koko ajan 20 lyöntiä aiempaa korkeammalla.
Sirpa: Minulla harjoitussykkeet tulivat kellonvaihdon myötä alaspäin, mikä yllätti iloisesti. Edellisen Suunto-kellon kanssa olinkin aina sitä mieltä, että se heitti peliin vähän omaa lisää.
Vesitiiviys: Kello soveltuu niin allas- kuin avovesikäyttöön ja sille luvataan vesitiiviys 30 metriin saakka.
Katja:Olen onnistunut tuhoamaan yhden Garminin juoksukellon humpsahdettuani veteen. Vaikka tekstit lupaavat vesitiiviyttä ja sopivuutta avovesille, en ole ehtinyt tarkistaa Suunnolta, sopiihan kello myös meriveteen. Koska suppailen ja yritän myös oppia purjelautailua, tälle ominaisuudelle olisi käyttöä. Nyt kello on jäänyt näissä lajeissa rannalle.
Sirpa: Uintimatkan mittaaminen on tunnetusti haastavaa. Kuten ennenkin, allasuinnissa 5 Peak mittaa matkaa tunnistamalla, milloin urheilija lähtee altaan päästä. Kello menee siis mittauksissaan todella helposti sekaisin, elleivät käännökset ole selkeitä tai jokainen altaanmitta täysi. Koska omat harjoitusaltaani ovat ulkona, kokeilin muutaman kerran myös avovesimoodia. GPS-yhteys ilmeisesti katkeaa joka kerta, kun käsi menee pinnan alle. Harjoituksen jälkeen sovelluksen kartta näyttikin aivan mitä sattui: olin sujuvasti uinut halki nurmikenttien ja rakennuksien. Minun kädessäni Suunto-kellot ovat kestäneet ongelmitta niin klooriveden, suolalla puhdistetun allasveden, Keski-Texasin varsin kalkkipitoisen luonnonveden että Meksikonlahden meren pärskeet.
Avovesiuintireitti — puistoa pitkin ja poikin.
Musiikki: Musiikkiohjaimella voi säätää äänenvoimakkuutta, tauottaa toistoa tai vaihtaa kappaletta. Yhdistämällä kuulokkeet puhelimeen musiikkinautinto on valmis.
Katja: Kuuntelen pitkiä matkoja juostessa äänikirjoja kännykästä ja testasin toiston siirtoa rannekkeeseen. Koska minulla ei ole langattomia Bluetooth-kuulokkeita, äänentoisto jäi testaamatta. Ominaisuus tuntuu itselle tarpeettomalta, koska en juokse musiikin tahtiin. Kirjoja ja podcasteja kuuntelisin mieluusti.
Sirpa: Samat sanat, minäkin olen tässä suhteessa vanhan kansan naisia ja tykkään langallisista kuulokkeista.
Ohjelmapäivitykset: Kellon kanssa ei tarvitse huolehtia ohjelmistopäivityksistä —ne latautuvat kelloon Suunto-sovelluksen kautta automaattisesti.
Katja: Tämä on mukava parannus entiseen, sillä aiemmin ohjelmapäivitykset — tai se, ettei niitä tehnyt ajallaan — tilttasivat koko kellon. Säätämistä latausten kanssa on huomattavasti vähemmän!
Sirpa: Eikä tarvitse enää salaa ladata Suunto-sovellusta työpaikan koneelle! 🙂
Sirpa: Loppusanoiksi — kun aloin testata 5 Peakia, Spartan-kello siirtyi puolison ranteeseen. Huomasimme, että Texasin kuumankosteassa ilmanalassa käyttäjä saattaisi arvostaa viileämpää ranneketta. Metallista vaihtoehtoa ei Suunnon nettikaupasta löydy. Rinnakkain kuntoillessamme olemme muutaman kerran myös verranneet tietojamme. Spartanin käyttäjä näyttää säännöllisesti kulkevan hieman pidempiä matkoja kuin 5 Peakin kantaja. Jommankumman kellon matkanmittauksessa on siis pieni heitto.
Kaiken kaikkiaan kello toimii hyvin arjessa. Näyttö piippaa ja näyttää saapuvat viestit ja puhelut, mutta hiljenee yhdessä puhelimen ”älä häiritse”-tilan kanssa. Kelloa voi hyvin suosittaa kenen tahansa, pitkää akkua arvostavan perustreenaajan kelloksi.
Kun vuosia sitten maratoneista ja muista pitkistä juoksumatkoista tuli juttuni, taisin vähän ylenkatsoa lyhyempien juoksujen kisoja. Tunnustan nyrpistelleeni, kun joku ehdotti Naisten kympille lähtemistä. Miksi lähtisin, minähän olen maratoonari.
Nyrpistelijääkin elämä näemmä opettaa.
Yhteinen kiusankappaleemme korona otti otteeseensa pääsiäisenä. Tauti itsessään meni ohitse muutamassa päivässä, mutta jälkiriesat jäivät. Viikosta toiseen olen hokenut, että ensi maanantaina alkaa uusi elämä. Silloin taatusti olen jo entiselläni. Voin taas juosta niin paljon kuin huvittaa. Muutama kilometri kulkee jo ihan hyvin, mutta vauhdista on turha haaveilla, ja pitempää lenkkiä kokeillessa rintakehässä muljuu. Vielä ei siis ole se maanantai.
Ensimmäinen koronan jälkeinen viitonen. Hurjat sykkeet, eikä vauhtikaan huimaa. Mutta ihanaa, että edes jotenkin kulkee!
Korona iski juuri, kun olisi ollut kevään ensimmäinen ultrajuoksu. Olin siis juossut paljon. Siihen verrattuna en ole viime aikoina juossut juuri nimeksikään – ja pääsiäisestä on sentään jo jokunen tovi. Juoksutapahtumia en ole edes vilkuillut, pelkkä tietokin niiden olemassaolosta vain kiukuttaa. Sen verran masokisti kuitenkin olen, että ruokakaupasta tarttui mukaan Ruotsissa julkaistava Runner´s world. ”Maxa maran!” huutelee kansilehti.
Maksimoisinhan minä, jos pääsisin joskus kunnolla juoksuputkeen, tuhisin. Tuhinani tuoksinassa yllätyin totaalisesti, kun eteen tupsahti artikkeli ”mikrojoggaamisesta”. En googlettamalla löytänyt suomenkielistä vakiintunutta vastaavaa termiä – tarkoittaa siis, että juostaan vain ja ainoastaan lyhyitä pyrähdyksiä, mutta usein. Nekin nautiskellen ja ihan vaan juoksemisen ilosta. Ehkä jopa ilman ajanottoa tai matkan mittaamista. Pyllähdin suorastaan pepulleni moisesta.
Huomasin jumittavani artikkelissa todettuun – olisihan se siistiä ihan vaan juoksennella ja nautiskella. Kun kerran pitkää lenkkiä ei pysty hölkyttämään, lyhytkin olisi ehkä aika jees.
Outo ajatus ihmiselle, jonka aivot ovat oppineet, että lenkille ei kannata lähteä lainkaan, jos se ei kestä vähintään puolta tuntia.
Runner´s World nr 5/2022 Länsinaapurissa on jotenkin rento ote juoksemiseenkin. Lehteä lukiessa tulee hyvä fiilis, ja samalla tulee puolivahingossa ehkä oppineeksi kieltäkin.
RW:n kolumni sai jotain outoja värähtelyjä aikaan – kävin jo kurkistelemassa veneen vaatekaappia ja varmistelin, että juoksukengät ovat reissussa mukana. Jospas siis, vaikka ihan vain lyhyelle…!
Runner´s World nr 5/2022: Karl Fredrik Mattssonin kolumni osui ja upposi.
En ole mikään tekniikan ihmelapsi. Kun uusi Suunto Peak 5 saapui, availin varsin kauniisti brandatyn ja viimeistellyn pakkauksen, ja katselin kelloa. Ranteessa oleva, kolmen vuoden takainen Suunto Spartan Trainer Wrist tuntui tutulta ja turvalliselta ja jo etukäteen ajatuskin uuden kellon virittämisestä ärsytti.
Vanha ja uusi (Peak 5 oikealla)
Illalla syyttelin työkiireitä ja välttelin uutta kelloa. En tarttunut siihen, vaikka poika kiikutti sen paketista viereeni latauskaapelia roikottaen. Aloitus tuntui vaikealta, eikä auttanut, että pikkusiskon ensitunnelmat kellosta ja sen käynnistelyn helppoudesta oli luettu.
Aamukahvilla avasin lopulta kellon mukana tulleet käyttöohjeet. Näyttääpä helpolta ja yksinkertaiselta! Selkeät kuvat ohjaavat vaihe vaiheelta eteenpäin – eikä vaadittuja vaiheita ole edes montaa. Käynnistys, kielen valinta, oman profiilin lisäys, painikkeiden ohjaus, uni ja älähäiritse asetukset. Mukautuva harjoittelunohjaus, mikä onkin itselle ihan uusi.
Helposti alkuun.
Ainoa hieman tenkapoo tuli siinä, ettei uusi ohje oleta minulla jo olevan entuudestaan Suunnon laitetta. Haen Suunto apin kautta yhteyttä uuteen kelloon, mutta mitään ei tietenkään tapahdu. Niinpä klikkailen bluetooth yhteyttä ja haen uutta kelloa sitä kautta. Suunto appia uudelleen avatessa laite kysyy, vaihdetaanko yhteys Suunto Peak 5:n ja kappas, kello ja yhteys appiin on valmis.
Vaikka kellon idea on hyvin sama, kun vanhassa, eroakin hieman löytyy. Kelloon on lisätty käyttöönottoa helpottavia, kellon käynnistysohjelmaan liitettyjä ohjeita. Käyn ne nopeasti läpi ja pian uusi kello tuntuu jo omalta ja tutulta.
Kellon käyttöönotto sujuu helposti ja nopeasti. Myös ensimmäiset treenit näyttävät tallettuvan ongelmitta. Tästä tutustumiseni Suunto Peak 5 ominaisuuksiin alkaa!
Koska kyseinen Suunto Peak 5 on saatu, en ole rannekkeen väriä lukuunottamatta voinut vaikuttaa kellon valintaan. Valinnan on tehnyt Suunnon tiimi, joka pohti minulle ja pikkusiskolleni parhaiten sopivaa kelloa aktiivisuustasomme ja liikkumislajimme huomioiden.
Sekä Katja-siskon että minun alkoi olla aika uusia kello. Olemme kumpikin olleet Suunto-kellokkaita, ja ilahduimmekin kovasti, kun Suunto ryhtyi kanssamme kaupalliseen yhteistyöhön. Viime viikolla posti kantoi kotiin paketin, josta kuoriutui uuden uutukainen Suunto 5 Peak.
Kesälomaa edeltänyt työviikkoni oli kiirettä pullollaan, enkä vielä ole ehtinyt viedä kelloani edes lenkille – olemme tutustuneet arkisissa tilanteissa toistemme ominaisuuksiin. Kertoilen kellosta siis myöhemmin lisää, mutta listaan nyt tässä joitakin innokkaita ensiajatuksia.
Muistan, että kun pari vuotta sitten sain edellisen kelloni, Suunto Spartan Trainerin, sitä piti ensimmäiseksi ladata tuntikaupalla. Ihan kirjaimellisesti istuin kellon vieressä odottamassa, että joko sitä pääsisi kokeilemaan. Oletin, että 5 Peak tarvitsisi saman kohtelun, mutta sepä tulikin paketista esiladattuna. Ei muuta kuin lyhyt kosketus laturin kanssa ja käteen! Esilatauksella on mentiin ongelmitta viisi päivää, ja olisi tainnut mennä vielä kuudeskin.
Siinä se nyt on! Pakettia odotettiin kihisten monta päivää, mutta loppujen lopuksi se matkasi Suomesta Texasiin todella nopeasti.
Jykevään Spartaniin verrattuna 5 Peak on höyhenenkevyt ja melkein siro kello. Jopa painikkeet ovat entistä kevyemmät käyttää. Minulle lähetetyssä kellossa on hauska, hiekkakuvioitu ranneke. ”Kellosi näyttää kiveltä’, hämmästelivät lapset. Hiekkakuviointi on todella kiva – se tekee kellosta persoonallisen, mutta samalla kuviointi on niin hillitty, että voin aivan mainiosti pitää kelloa kädessäni myös töissä asiallisten vaatteiden kanssa. Spartanissa olleiden pantojen sijasta rannekkeen pää kiinnittyy näpsäkän ja siron nastan avulla, joka pitää rannekkeen tukevasti paikallaan.
Suurimmaksi osaksi 5 Peak tuntuu Spartanin jälkeen tutulta, mutta joitakin mukavia uudistuksia olen muutaman yhteisen päivän aikana huomannut. Keskimmäinen oikea nappi tarjoaa nyt pitkän painalluksen, jonka takaa löytyy oikopolku tärkeisiin säätöihin. Esimerkiksi ajastus-toiminto löytyy hetkessä ja älä häiritse -asetuksen saa päälle muutamassa sekunnissa. Spartania käyttäneelle uutuus oli sekin, että kello välittää nyt Suunto-sovellukselle tiedon päivittäisestä aktiivisuuden, stressin ja levon määrästä. Kello osasi siis selittää sen, miksi hektisten työpäivien jälkeen koin viikonloppuna tarvitsevani päiväunet!
Pieni kömmähdyskin meille kellon kanssa sattui. Se ilmoitti päälle kytkettäessä saavansa aika- ja päivämäärätiedot automaattisesti Suunto-sovelluksesta, joka minulle näyttää USAn keskistä aikaa. Väsyneenä en ennen nukkumaanmenoa hoksannut katsoa kellotaulua sen vertaa, että olisin varmistanut tämän. Kellopa olettikin olevansa Suomessa ja itäisen Euroopan aikavyöhykkeellä, joten vakioherätykseni 5.30 pärähteli ranteessa keskellä yötä.
Päristyksiä ja väristyksiä ihmettelin tämän jälkeen vielä muutaman päivän. Oletuksena kello pilpattaa ilmoituksensa, mutta minä halusin sen hiljaa värisevän. Meluisassa luokkahuoneessa vienoja merkkiääniä ei kuule, mutta värinän tuntee. Kävin asetukset läpi moneen kertaan ja vähän googlettelinkin, ennen kuin hoksasin, kuinka tämä saadaan aikaiseksi. Eli ensin piti asettaa notifications asentoon receive mobile notifications ja sitten settings – tones – all off ja settings – tones – vibrations – all on. Kuulostaa nyt ihan loogiselta, mutta jokin tässä ei ollut intuitiivista, ja ainakin sieltä alarmsien alta katselin moneen kertaan, että miten niin se asetus ei ole täällä.
Spartanin latauspiuha vasemmalla, Peakin oikealla. Piuhaa on merkittävästi vähemmän, mutta molemmat laturit toimivat molempiin kelloihin.
Toistaiseksi kelloni puhuu englantia, kun hätäpäissäni sen aluksi sallin, mutta aion kyllä vaihtaa takaisin suomen kieleen. Se kun on näin ulkosuomalaiselle ihan valtavan iso juttu, että kello osaa sujuvaa suomea! Toivottavasti näin on myös jatkossa, vaikka Suunnon yrityskaupoista juuri viikolla uutisoitiinkin.
The Running Trio - Juoksusiskot 