juoksu, juoksukengät, lenkkikengät

Mitättömän tavalliset vai taivaalliset lenkkarit maratonille?

Loppuvuodesta Asicsin yhteyshenkilö laittoi meille siskoksille viestiä siitä, haluaisimmeko olla mukana testaamassa Asicsin uusia juoksukenkiä. Ja halusimmehan me!

Siskoni testasivat Glideridet ja Novablast modern Tokyot. Minun valitsemia kenkiä ei kuitenkaan kuulunut.

Lopulta, jo koko lenkkariasian unohtaneena, UPS kiikutti kotiovelleni sekä mustat (Black/Carrier Grey) pitkänmatkan juoksuun sopivat, neutraalin askelluksen Gel-Cumulus 22 -kengät, että harrastejuoksijalle mainostetut Novablastit.

Tuijottelin kenkiä hieman ihmeissäni. Ne tuntuivat niin mitättömän tavallisilta. Värittömiltä. Hieman ehkä painavilta. Sellaisilta, mihin en ikinä olisi urheilukaupan alelaaristakaan tarttunut.

Hieman jännemmät Novablastit

Kävin juoksulenkillä muilla kengilläni, kunnes lopulta päätin kokeilla asicseja.

Gel-Cumulukset tuntuivat jalkaan laitettaessa napakalta. Pohdin, näinköhän kengät hankaisivat. Ihan kun etuläppäkin vetäisi sukkaa jotenkin ryttyyn. Laitoin kuulokkeet päähän ja Eerika äänikirja tekstin vyörymään korviini. Kävelin hetken ja lähdin juoksemaan.

Äänikirjan sanat soljuivat tajuntaan. Koskettavat katkelmat ja kuvaukset tytöstä, jonka elämän olisi toivonut menevän toisin. Sosiaaliviranomaisten tapaamiset. Lastensuojeluilmoitukset. Läheisten toiminnat.

Nämähän ovatkin yllättävän kevyet. Näillähän askeltaa helposti ja pehmeästi. Nämähän ei hankaa.

Eerikan tarina vei mennessään. Tein Gel-Cumulus testikengillä toisen ja kolmannen lenkin kirjaa kuunnellen. Kengät tuntuivat joka kerta hyviltä.

Askellan sohjossa ja lätäköissä. Kengät pysyvät kuivina. Pohja pitää ja askel ei lipsu sorallakaan. Pohja on sen verran paksu, ettei kivet ja tien epätasaisuudet tunnu pohjan läpi. Askellus on samalla kevyt ja tukeva. Kenkiä tuskin huomaa.

Ihan toista, kuin Asicsin lenkkarini joskus reilu vuosikymmen sitten. Silloin kengissä väriä riitti. Pohja oli ohut, kova ja joustamaton. Kehitys on siis huima – sillä nämähän ovat taivaalliset! Gel-Cumulukset ovat juuri sellaiset, kun juoksukenkien kuuluukin olla. Kun hetken juoksee, jalat voi unohtaa. Tällaisilla kengillä lenkki pitenee, ja äänikirja ja juoksu vie mukanaan.

Gel-Cumulus 22 on minimalistinen, mutta siinä on kaikki. Niitä voi luonnehtia lenkkikenkien elitiksi. Kengät sujahtavat hyvin suhteellisen kapealestiseen ja neutraalisti askeltavaan jalkaan – antaen tukea ja ponnahduspintaa – olematta kuitenkaan raskaat.

Novablastien kanssa olen juossut sen verran vähän, että jätän niiden kommentoinnin myöhempään postaukseen, mutta sen voi kyllä jo todeta, että eroa näiden kahden mallin välillä löytyy!

Juoksuhaaste, Treenit

Yllätyksien putkula!

Lokakuun päättyessä olin levoton. Kaipasin mieltä piristävää haastetta, joten päätin osallistua marraskuun putkulaan ja juosta päivittäin vähintään 25 minuutin ajan.

Haasteen suorittaminen sujui hyvin erilaisia lenkkejä vaihdellen. Tosin siinä missä toiset raportoivat juoksevansa puolimaratonin pituisia matkoja päivässä, pidin itse kilometrit maltillisina.

Kun puolivälissä monotoninen treeni tuntui reisien lihaskalvoissa kireytenä, sain niihin avaavaa hierontaa. Pidensin myös kahdesti juoksuväliä, lähtemällä edellisenä päivänä lenkille aamuvarhain ja seuraavana vasta iltamyöhään. Välillä löysin itseni polkujuoksemasta ja toisinaan juoksin vain lyhyen lenkin asfaltilla. Vaihtelin myös lenkkareita fiiliksen mukaan.

En kuitenkaan onnistunut haasteessa. Muutama päivää ennen kuun loppua sairastuin. Lapseni koulussa oli todettu koronaa ja perheenjäsenkin oireili. Kun kurkkuni kipeytyi, luovutin hammasta purren. Juoksu vaihtui kävelyyn.

Aktiivisuusmäärä kuukausittain tunneissa.

Olin ajatellut haasteen myötä lisääväni päivittäistä aktiivisuuttani, mutta toisin kävi. Reippailin noin 30 % edelliskuukautta vähemmän. Liikkumista kertyi putkulassa vain hieman enemmän kuin elokuussa, jolloin käteni oli murtumisen takia kipsissä, enkä voinut juosta lainkaan. Marraskuussa askelmäärä laski keskimäärin 3000 askeleella päivää kohden.

Aktiivisuusvertailua kuukausittain.

Lokakuun kaksi lepopäivää ja lajivaihtelu olivat kokonaisuuden valossa saaneet minut liikuimaan marraskuun putkulaa aktiivisemmin.

Ehkäpä minunlaiseni liikkujan fysiikka ja psyyke kaipaavat niin vaihtelevuutta kun lepopäiviäkin. Silti, hienoisena yllytyshulluna, kokeilen haastetta ehkä joskus uudelleen.

Liikuin kuukauden aikana 213 km.

.

juoksu, juoksukengät, lenkkikengät, Varusteet

Ne parhaat lenkkarini

Facebookissa pyörivä matkakuvahaaste sai minut selailemaan valokuvia menneiltä vuosilta. Lähes jokaiselta matkalta nousi mieleen joku juuri siellä juostu lenkki.

Se aamuauringon kuumuus iholla Kreikassa. Mäkinen maasto keski-Euroopassa. Vanhaan kuivuneeseen jokeen rakennettu juoksubaana Espanjassa. Tai se varovainen lenkki siskon kanssa Kroatiassa (missä poluilta harhautuvia varoiteltiin yhä jalkamiinoista).

Ja sitten ne maratonreissut! Muistan vieläkin millä tossuilla juoksin ensimmäistä kertaa Tukholmassa. Miten myyjä oli niitä minulle nopeudella sekä keveydellä kaupitellut ja miten ylpeä olin niiden räikeän kirjavasta kuosista. Ja miten kammottavan kovat pohjat niissä olikaan! Mutta millä juoksin pitkään – kalliitkin kun olivat!

Lenkkeilyä ja Tour de Francen seurailua.

Muistan hyvin muutkin hutiostokset! Neutraaliin jalkaan alelaarista napatut pronaatiotuetut popot. Tai ne väärän droppiset. Tai ne kooltaan numeroa liian isot. Tai ne painavat. Tai ne, jotka hankasivat jalkaa ensimmäisistä kilometreistä alkaen.

Ja vaikka voin kipsutella lenkkiä mökkitiellä kimmoisuutensa jo menettäneillä lenkkareillani tai hätäpäissäni juosta vain kävelyyn tarkoitetuilla kengillä, vakiolenkeille tai tapahtumiin valitsen ne omat suosikit. Ne, mitkä tuntuvat kun jalkaan valituilta. Ne, joiden kanssa olen jo seikkaillut jonkin matkaa.

Metsäpoluille on kiva laittaa polkujuoksuun soveltuvat kengät, liukkaalle jäälle nastat. Puolikkaalla tai pidemmällä jalkaan sujahtaa kevyempää kenkää ja lyhyillä matkoilla kuluvat vuorotellen vanhimmat lenkkarit.

Mutta mistä voi tunnistaa ne omaan jalkaan parhaiten sopivat popot? Ja uskaltaako niitä toiselle suosittaa?

Ne, mitkä sopivat minulle voivat olla piinaa toiselle. Juoksukenkien valinta on yksilöllistä. Juoksemme ehkä erilaisia matkoja ja alustoja. Siinä missä toinen astuu kantapäällä, toinen vipeltää päkiöillä. Jalan rakenne, leveys ja tuen tarve vaihtelee. En siis uskaltaisi huudella, että Sauconyt ovat ehdottomasti parhaat, tai että Hoka One Oneja en kenellekään suosittelisi. Ne itselle parhaat löytyvät vain kokeilemalla – niiden lukemattomien väärien valintojen ja onnistuneiden löydösten kautta.

Jouluvalolenkki Lontoossa.

Parhaimmat kenkäni olen ostanut silloin, kun olen malttanut testata niitä riittävästi kaupassa. Myös ensituntuma on ollut tärkeä. Jos toisen hehkuttamat tossut ovat tuntuneet haastavilta heti jalkaan laitettaessa, ne ovat useimmiten olleet itselle väärät. En myöskään tee ratkaisuja pelkän hintalapun perusteella. Kallis kun ei aina tarkoita hyvää.

Mutta kun onnistun löytämään itselle toimivan parin, yritän ostaa heti perään toiset samanlaiset. Mikään ei ole ikävämpää, kuin lopulta eteentuleva lempitossujen hyvästeleminen. Silloin on etsittävä tilalle nopeasti uudet, eikä ole pahitteeksi, jos kaapista löytyy jo ne toiset!

(Tätä kirjoittaessa lempitossujen kangas irvistelee rikkinäisenä tossuista. Uudet, täysin kokeilumielessä kotiin matkaavat testikengät ovat vielä Lontoossa! Toivottavasti niistä tulee seuraavat lempitossut, jotka kuljettavat mukavasti kilometreistä toiseen.)

#korona, juoksu, Tapahtumat, Treenit

Mistä motivaatiota juoksuun

Päivällä puhelimeeni tipahti viesti Aalto 10 juoksun peruuntumisesta. En ollut koronatilanteen takia ilmoittautunut syksyn isompiin juoksutapahtumiin ja sinänsä lyhyt, kympinkin juoksu oli odotettu.

Vaikka juoksutapahtuman peruuntuminen ei tullut totaalisena yllätyksenä, harmitti asia kuitenkin. Olin päässyt uudelleen pidempien lenkkien makuun ja lappujuoksu oli motivoinut juoksemaan.

Hetken pohdin, olenko ilman tulevia tapahtumia hukassa, jumitan sohvalle ja teen vain koiran kanssa lenkkejä. No en tietenkään! Epävarmuudesta huolimatta lähden valmistamaan itseäni ensi keväälle siirrettyihin tapahtumiin.

Polkujuoksu Hyvinkäällä.

Haen motivaatiota mahdollisesti toteutettavista pienistä juoksu- tai polkujuoksutapahtumista. Valitsen viikottain eri lenkkeilypaikkoja ja teen sisällöltään vaihtelevia lenkkejä. Lisäksi sovin erilaisia lenkkeily- ja kuntoiluaktiviteettejä ystävien kanssa.

Ystävän kanssa portailla.

Hiljattain tein sekä yksin että yhdessä ystäväni kanssa treenin samoilla portailla. Yksin viiletin monotonisesti portaita ylös ja alas ja hain treeniin vähäistä vaihtelua laskeutumalla alas portaiden vieressä kulkevan metsäpolun kautta. Ystävän kanssa portaita mentiin eri temmoilla ja tavoilla kikkaillen. Välillä askellettiin kantapää edellä, toisinaan vispattiin portaita ylös ja alas sivuttain tai loikittiin portaita ponnistavaa jalkaa vaihtelemalla. Myös käsien mukaan ottamista huomioitiin ja venyttelyt ja kuulumisen vaihdot toteutui tekemisen lomassa.

Uskon, että jatkamalla säännöllistä ja monipuolista sekä leikittelevää liikkumista pidän yllä motivaatiotani. Kun lähtee päivän jälkeen ulos nauttimaan luonnosta, nollautuvat päivän paineet ja mieli. Keho tuulettuu.

Uncategorized

Sertifioitu juoksuvalmentaja ja yhteistyötarjous lukijoille!

Olen jo muutaman vuoden kärkkynyt paikkaa RRCA:n juoksuvalmentaja-kurssilta. Vuonna 1958 perustettu RRCA eli Road Runners Club of America on Yhdysvaltojen suurin juoksuorganisaatio. Sertifioituja valmentajia yhdistys on kouluttanut vuodesta 1998 alkaen, ja RRCA:n sertifiointia arvostetaan juoksupiireissä tällä mantereella.

Tavanomaisissa olosuhteissa kaksipäiväiselle peruskurssille pitää osallistua paikan päällä. Kursseja järjestetään ympäri maata, mutta tyypillisesti omalla alueella (tai edes kohtuullisen matkan päässä) on ollut tarjolla vain yksi vuosittain – ja nämä kurssit myydään loppuun samaa tahtia kuin huippuartistien konsertit!

Juoksumaailmalle olikin aivan lottovoitto se, että Covid-19 -pandemia muutti RRCA:n kurssit online-kursseiksi. Kun siis sain sähköpostitse ilmoituksen online-kurssista, näpyttelin ilmoittautumisen saman tien – ja kerroin vasta sitten miehelle ja perheelle. Hyvä niin, tämäkin kurssi oli nimittäin täyttynyt minuuteissa.

Kurssi, jolle osallistuin, olisi oikeasti järjestetty Delawaren osavaltiossa, mutta nyt kurssilaisia oli paristakymmenestä osavaltiosta sekä Kanadasta, eikä ketään Delawaresta. Ihmiset heräilivät eri aikavyöhykkeiltä Zoomin ääreen, osa kahvimukinsa kanssa jo aamukuudeksi.

Etäkurssiksi RRCA:n koulutus oli tavattoman tiivis paketti. Etukäteistehtävien jälkeen vietimme kaksi kahdeksantuntista päivää luennoilla ja ryhmätehtävissä. Lauantai-illaksi saimme myös kotitehtäviä. Kaiken päätteeksi piti vielä lukea tuhti tietokirja ja läpäistä hyväksytysti lopputesti.

Juoksuvalmentajakurssilla opeteltiin mm. juoksufysiologian perusteita, rasitusvammojen tunnistamista, ravitsemusta ja sen merkitystä, juoksupsykologiaa ja juoksuvalmentajan yritystoimintaa, lakeja ja vakuutuksia. Suurin osa ajasta kuitenkin käytettiin henkilökohtaisiin periodisoituihin juoksuohjelmiin: miksi ne ovat hyväksi ja millä periaatteilla niitä laaditaan, millaisia oheisharjoituksia tarvitaan, kuka tarvitsee minkäkinlaisia vauhti- tai voimaharjoitteita, miten määritellään realistiset tavoitteet – ja niin edelleen. Pohdittiin aloittelijan tarpeita ja maratoonarin sielunelämää, sivuttiin vallan ammattilaisiakin. Asiaa todellakin oli paljon!

Sertifioitujen valmentajien täytyy myös pitää yllä ensiaputaitojaan. Edellinen EA-kurssini oli vuosikymmenien takaa, joten tein EA-kurssin toisena viikonloppuna, senkin etänä ja online. Arvelin, että kertailen vain menneitä, mutta kulttuurikerroin yllätti. En ainakaan muista, että Suomessa olisi kurssilla kehotettu tarkistamaan paikalliset lait siitä, mitä voi seurata jos auttaa tuntematonta tai painotettu suostumuksen hankkimista ennen toisen auttamista.

Yhdessä viikonlopussa ei kenestäkään tule mestaria, mutta RRCA:n kurssi antoi todella hyvän tietopohjan ja loistavat materiaalit tulevaan kasvuun sekä tietysti valtavasti eväitä oman harjoittelun järkevöittämiseksi. Paljon asiantuntijat tosin painottivat sitä, että kukaan ei ole itsensä valmentaja, eikä kannata edes yrittää olla – ainakaan jos tavoitteet ovat vähänkään kunnianhimoiset. 

Seuraavaksi haluaisin laittaa oppimani käytäntöön ja harjoitella juoksuohjelman laatimista 1-2 ihan oikean juoksijan kanssa. Oletko sinä valmistautumassa johonkin tapahtumaan tai pyrkimässä tiettyyn tavoitteeseen – olipa kyseessä sitten 50 mailin tai 5 kilometrin juoksu? Haluaisitko antaa minulle mahdollisuuden rakentaa kanssasi henkilökohtaista harjoitusohjelmaa tuota tavoitetta / tapahtumaa varten?

Tämä edellyttäisi sinulta aikaa sen verran, että annat minulle etukäteen hyvät pohjatiedot ja jälkikäteen palautetta. Maksua en tässä kohdassa harjoitusohjelmaehdotuksestani pyydä, sillä oma tavoitteeni on tosiaan vain ottaa uudet taidot käyttöön.

Jos haluaisit heittäytyä moiseen mukaan, laita viestiä kommenttikenttään joko Juoksusiskojen Instassa tai Facebook-sivulla, palaan sinulle asiaan!