juoksu, Kilpailuhenkisyys, polkujuoksu, Tapahtumat, Varusteet, Vinkkejä (eli kantapään kautta opittua)

Peruskestävyyspohjalla ja järkevillä valmisteluilla jälleen kohti KK NUTSia

Valmistaudun tulevaan KK NUTS juoksuun sekavin tuntein. Olin 2019 syksyllä ilmoittautunut 55 km matkalle. Koronan peruuttaessa vuoden 2020 kisat, usko isompien juoksutapahtumien järjestämiseen myös tämän vuoden toukokuussa alkoi tuntumaan epätodennäköiseltä. Mutta kuinkas ollakaan, AVIn viikko sitten tekemät päätökset mahdollistavat kisan toteuttamisen 50 hengen ryhmissä ja alkuperäisiä kelloaikoja muuttaen.

Pohdin omaa osallistumistani viimeiseen asti. Tavoitteena ollut 55:n houkutteli. Juoksu oli kuitenkin siirretty starttaamaan perjantai-iltaan. Mietin, millainen elämys olisi juosta Kuusamossa toukokuisena yönä. Vastassa voisi olla mitä vaan. Kuun alussa maahan satanut lumi kyllä sulaisi, mutta pahimmassa tapauksessa maa voisi olla vielä hyvinkin liukas ja mutainen. Yön kosteudessa tai sateisen kelin sattuessa, poluilla olevat puun juuret ja märkä kallio loisivat oman elementtinsä. Kun takaraivossa on sekä jalan- että kädenmurtuma, eikä näkökykyni ole hämärässä paras mahdollinen, tajusin, että joutuisin etenemään yöllä todennäköisesti hitaasti. Siis todella hitaasti. Taivaltaisin toki Basecampille ennen pimeää. Sitten – ehkä reitin tylsin osuus ennen Konttaista menisi aika pimeässä – ja melko yksin.

Kun olen vielä luonnoltani (lapset saatuani) melkoinen aamuvirkku, voin vain kuvitella, miten vuorokauden valvoneena etenisin reitillä. Ja vaikka en halunnut, annoin järjen lopulta voittaa. Siirsin osallistumisen lyhyempään 34 km:n matkaan. Ja koska jahkailin päätöksessä pitkään, starttaan tässäkin letkan viimeisissä lähdöissä – joten käveleviä matkaajia ja yksinäisyyttä tälläkin lähdöllä riittää.

Valmistaudun siis lähenevään tapahtumaan hieman ristiriitaisin ja ilottomin fiiliksin. Toisaalta tiedän, että tämäkin matka on kenelle tahansa haastava, ja tulee vaatimaan kuntoa. Onneksi olen käden murtuman jälkeen vaalinut koko talven peruskestävyyttäni ja ottanut treeniohjelmaan Waldnielin peruskestävyyttä kasvattavan harjoitteen. Olen myös juoksun lisäksi liikkunut monipuolisesti sekä tehnyt joitakin mäki- ja porrastreenejä sekä hyppinyt hyppynarulla!

Viimeiset viikot juoksen enää maltillisesti. Ja eiköhän kisan lähestyessä pettymys matkan siirrosta katoa ja into juoksutapahtumaan osallistumisesta nouse. Alan jo mielessäni suunnittelemaan juoksueväitä. Hiilihapoton Coca Cola ja suolatapletit lähtevät ainakin matkaan mukaan. Avaruuspeitettä, sideharsoa, muutama pala talouspaperia, merkinantopilli ja vara-energiaa sekä kevyt kuoritakki sujahtavat hyvin reppuun ja jos vain muistan, säädän etutaskuun jonkun tyhjän minigrip-pussin, mihin on helppo sulloa kahdella taukopaikalla mahdollisesti saatavilla olevaa lisä-energiaa. Konttaiselta lähtevissä nousuissa kun on turha kuvitella juoksevansa. Parhaiten aika ja matka taittuvat, kun voi välillä ainakin mielikuvituksessaan ajatella lisäävänsä elimistöönsä energiaa jotain pientä syömällä tai juomalla.

Kuusamon poluilla nähdään!

Esimerkki Waldnielin peruskestävyysharjoitteesta: lenkin alussa lämmitellään kävelemällä reippaasti viiden minuutin ajan. Sen jälkeen vauhtia nostetaan joko hölkkäämällä tai kiihdyttämällä kävelyä minuutin ajaksi, jonka jälkeen vauhtia hidastetaan kävelyyn tai hitaampitempoiseen hölkkään kahden minuutin ajaksi. Tämä toistetaan viisi kertaa. Lopuksi kävellään viisi minuuttia. Yksi treeni kestää siten 25 minuuttia (5+(1+2)*5+5) ja on nopeasti ohi. Askelväli pidetään treenissä lyhyenä. Vaikka tämä treeni vaikuttaa tehottomalta ja kevyeltä – tämä toimii hyvänä lisänä muun juoksemisen ohessa. Peruskestävyys kun rakentuu maltilla.

juoksu, polkujuoksu, Tapahtumat

KK Nuts 34 vai 55?

Vatsanpohjaa kutkuttaa. Tämän kuun aikana on luvattu kertoa, mitä kevään KK Nutsille käy! Viime keväänä tapahtuman siirtäminen ensin kesäkuulle ja sitten vuodella eteenpäin oli selvää. Nyt tilanne on ehkä toinen.

Olen kuitenkin koko alkukevään elänyt kuvitelmassa, ettei KK Nutsia tänäkään vuonna juosta. En ole tahkonnut pitkiä juoksulenkkejä tai tehnyt mäkitreenejä. Olen lähinnä hiihtänyt! Nyt mieleen on hiipinyt pelko siitä, riittääkö treenimääräni sittenkään 55:n suorittamiseen. Juostuja kilometrejä on 1000 vähemmän, kuin millä valmistauduin KK Nutsin 34.lle.

Muistan hyvin ensimmäisen KK Nuts juoksuni. Olin silloin kevään aikana kivunnut Rukan huipulle, valloittanut Valtavaaran ja Konttaisen sekä luonnollisesti kiertänyt Pienen karhunkierroksen useaan kertaan. Lisäksi olin hakenut polkujuoksufiilistä Bodom Trail -kisasta. Silti, tutuista osuuksista ja vahvasta polkutreenistä huolimatta kisa oli melkoinen koettelemus. Moni asia oli itselle myös uutta. Sähläsin vesipisteillä ja jälkeenpäin ajateltuna kuppasin huoltopisteillä luvattoman kauan. En myöskään osannut ajoittaa tankkausta, vaan popsin suolaista tai sokerista energiaa aivan liian myöhään.

Olen nytkin pohtinut reitin profiilia ja lukenut aiempia blogikuvauksia. Vaikka polkuja on Konttaisen kohdalta hieman aiempaan reittiin verrattuna muutettu, eroaa profiili vain hieman aiemmasta. Näyttäisi siltä, että 55:lla alku olisi lähinnä loivaa nousua. Ainoastaan ensimmäiselle vesipisteelle on reippaasti matkaa. Moni uskaltautuukin täyttämään juomapullojaan kosken kuohuista. Loppumatka on identtinen lyhyemmän matkan kanssa, kun 55:n matkaajat puikahtavat osalle Pientä karhunkierrosta. Vain muutama kaunis riippusilta ja jyrkät portaat jäävät kokematta. Lopun nousut ovat kaikille samat.

Olen myös yrittänyt houkutella siskoani (anutherunner) tuloksetta tapahtumaan mukaan. Maisemat kun ovat upeat, järjestelyt toimivat ja kisa on raastavuudessaan sellainen, että sen voi ymmärtää vasta sen juostuaan. Siskoni tähtäilee kuitenkin tämän vuoden kesäkuulle siirtyneeseen Karuan ultraan, joten saan lähteä matkaan yksin.

Koronatilanteesta huolimatta uskon, että KK Nuts juostaan pian. Jos ei ihan toukokuussa, niin ainakin kesällä. Moni myös tuntuu nettikeskustelujen perusteella viilettävän reitin omatoimisesti, jos yhteistä kisaa ei tule.

Ja mitä kevään ennusmerkkeihin on uskominen, juostaan matka tällä kertaa täysin lumettomilla poluilla! Lumitilanne kun on aivan toinen kuin vuosi sitten. Silloin pulkkamäkeä laskettiin Rukalla vielä juhannuksenakin.

polkujuoksu, Tapahtumat

Juostaankohan kevään KK Nuts ”munahangessa”?

Vierailen Kuusamossa ja Rukan maisemissa säännöllisesti. Olen tehnyt sitä 1990-luvulta alkaen. Vietän alueella keskimäärin viitisen viikkoa vuodessa. Ikinä en ole nähnyt mitään tällaista; lunta on kaikkialla ja sitä on paljon.

Vaikka Rukalla on lasketeltu useampana vuonna jo syyslomalla, on se tapahtunut säilölumen avulla. Nyt pysyvä lumi satoi maahan aikaisin ja lenkit nautittiin varsin talvisissa maisemissa.

Valtavaaran poluilla syyslomalla.

Jouluna lunta näytti olevan Kuusamossa kyseiseen ajankohtaan nähden vähän. Arvio lumen määrästä oli kuitenkin väärä. Lunta riitti edelleen, mutta nyt se olikin pakkautunut lämpötiloiltaan vaihtelevan talven johdosta tavanomaista tiiviimmäksi. Laskut laskettiin melko jäisillä rinteillä.

Keskipäivän valonpilkahdus joulukuussa.

Kun helmikuussa Etelä-Suomessa lenkit heitettiin nurmikon viheriöidessä, pajujen ja pähkinäpensaiden kukkiessa, Rukalla hukuttiin lumeen.

Kissankellot helmikuussa Etelä-Suomessa

Lumen tulolle ei ole näkynyt loppua! Jos lämpötilat pysyttelevät miinuspuolella, kevääseen yleensäkin ajoittuvat sateet tuovat alueelle lisää lunta.

Lunta!

Mikäli talvi jatkuu pakkasen puolella, vahva veikkaukseni on, että tämän vuoden KK Nuts juostaan, jos nyt ei lumessa, niin ainakin hyvin märässä maastossa.

Koska lumimassan pohja on tiukkaa ja tiivistä ja vain päällinen ”normaalilunta”, voinee metsässä riittää paikoitellen sulamatonta jäätä ja rinteissä lunta pitkälle kevääseen.

KK Nutsin reittiä voivat uhata myös melkoiset Oulankajoen tulvat, jos kaikki lumimäärä sulaa lähes samanaikaisesti – ellei sitten kevään lämpöaalto tänä muutenkin hyvin erikoisena talvena ala normaalia aiemmin.

Mutta lunta tai ei, Kuusamo ja KK Nuts tarjoavat jälleen jokaiselle matkaan lähtevälle unohtumattoman ja aidon elämyksen!

Uncategorized

Kipinä NUTS Karhunkierrokselle syntyy

Olen kauan haaveillut osallistuvani NUTS Karhunkierrokselle. Osallistumisvimmaani ovat ruokkineet lukuisat Rukalle suunnatut matkat ja alueen metsissä tehdyt vaellukset.

Muistan hyvin, kun ensimmäistä kertaa kiersin kävellen Pienen karhunkierroksen. Uteliaisuus sai lähtemään reitille ja ajatuksena oli käydä kävelemässä matkaa muutaman kilometrin tai kuohun ja riippusillan verran. Olimme reitillä perheen voimin. Mukana oli yksi 0,3 dl vesipullo ja taskuuni tunkemani pieni nippu After Eight suklaata.

Maisemat olivat niin kauniit, että reitti vei mennessään. Puolivälissä matkaa aloimme vilkuilemaan kelloa ja laskemaan paluumatkaan menevää aikaa. Olimme lähteneet kiertämään reittiä myötäpäivään ja pohdimme kääntymistä takaisin.

Vastaantulijat vakuuttivat jatkamaan eteenpäin. Reitti muuttuisi nopeampikulkuiseksi Jyrävän jälkeen ja taakse jääneet Kallioportin nousut eivät houkuttaneet myöskään kääntymään takaisin. Päätimme, että on parempi kiertää reitti loppuun, vaikka tiesimme kiiruhtavamme kilpaa kellon ja hämärtyvän päivän kanssa.

Tästä reissusta jäi aivan mahtava olo. Olimme vihdoin kokeneet tämän reitin vaikka emme olleet suunnitelleet kierrosta saati valmistautuneet siihen mitenkään.

Ajatus lähteä juoksemaan NUTS Karhunkierrokselle sai uutta tulta, kun ajankohtaan ei itselläni sattunut muita juoksuja, nilkan murtuman seurauksena juoksemista suositettiin muutenkin lähinnä poluilla ja törmäsin polkujuoksukouluun, joka päättyisi sopivasti NUTS Karhunkierrokseen.

Nyt ajatuksiini on hiipinyt edessä oleva 31 km reitti, mikä todellisuudessa on 34 km:n mittainen. Itselle tuttu Pieni karhunkierros on matkan helpoin osuus ennen nousuja Konttaiselle (407 m), Valtavaaralle (492 m) sekä Rukalle (493 km).

Olen lukenut matkan aiemmin juosseiden kertomuksia ja mieleen on hiipinyt ajatus, olenko sittenkin lähdössä matkaan suunnittelematta ja huonosti valmistautuneena?

Tämä matka on itselle hyppy tuntemattomaan. Teen varustevalinnat, treenit ja suunnitelmat ilman, että minulla olisi kokemuspohjaa asiasta. Edessä oleva koitos hirvittää ja siihen valmistautuminen tuntuu haastavammalta kuin yksikään aikaisempi juoksuni.

Siellä ne siintää: Ruka, Valtavaara ja Konttainen