Vuoden suuret juhlapyhät ovat taas takana, kynttilät kauan sitten sammutettu ja suklaa- sekä marmeladirasiat tyhjentyneet. Kuva peilissä pysäyttää. Onkohan mulla tuossa vyötäröllä vähän enemmän pehmeää lihaa kuin aiemmin? Värähtääkö vaa’an kieli karvan verran korkeammalle? Hei nythän on tammikuu – pitäisikö mun siis laihduttaa?
Koko asiasta puhuminen tuntuu tulenaralta. Miten kummassa naistenlehdet ovat onnistuneet kirjoittamaan laihduttamisesta vuosikymmenet joka vuodenvaihteessa? Onkohan meidän kehosuhde muuttunut, keskusteluilmapiiri herkistynyt, psykologinen ymmärrys siitä miltä toisesta tuntuu lisääntynyt, kun koko asiasta tuntuu olevan mahdoton puhua.
Mutta jos nyt kysytään, että pitäisikö, niin itse voisin eri elämäntilanteissa vastata itselleni vaikka näin:
1. Kyllä, minun olisi hyvä nyt katsoa vähän tarkemmin mitä suuhuni pistän. Teen tämän päätöksen siksi, että
En tykkää siitä, mitä peilistä näen.
Vaatteet tuntuvat epämukavilta.
Kehoni tuntuu epämukavalta.
On vaikea selvitä päivän askareista ja kevyt, normaali arkiliikkuminen väsyttää.
Tuki- ja liikuntaelimistö ilmoittaa kolotuksin ja kivuin, että siihen on kiinnitettävä huomiota.
Kroonisen sairauteni hoitaminen voisi helpottua.
Häpeän kehoani eikä se vastaa käsitystäni siitä, kuka olen.
2. Tai sitten sanon, ettei mitään syytä ryhtyä juuri nyt erityisesti miettimään, mitä syön tai painan. Tämä siksi, että
Liikun paljon. Ylimääräiset grammat kyllä karisevat itsestään, kun palaan normirytmiin.
Treenaan tavoitteellisesti. Kalorivaje juuri nyt heikentäisi kehoni kykyä suoriutua siitä, mitä siltä pyydän.
Olen aidosti tyytyväinen itseeni juuri tällaisena.
Huolehdin kehoni hyvinvoinnista riittävästi, ne kilot joita kannan eivät kolota eivätkä rasita.
Minulla on krooninen sairaus, jonka hoidossa muut näkökulmat ovat ensisijaisia.
Juuri nyt minulle on tärkeintä pitää huolta perheestä tai rakkaista. Paneudun omaan hyvinvointiini, kun minulla on siihen paremmin aikaa ja voimia.
Keho- tai ruokasuhteeni on tavannut olla sellainen, että tarvitsen toisen ihmisen – ehkä ammattilaisen – näkemyksen asiaan, ennen kuin muutan mitään.
Mitä näkökulmia unohdin?
Jos unohtaa sen höpötyksen, että juuri nyt, tammikuussa, on jokaisen aika muovata itsestään oikea yli-ihminen, niin vuoden alkuhan on oikeastaan aika upea mahdollisuus pohtia, mitkä asiat minun elämässäni hyötyisivät siitä, että painaisin niiden kohdalla reset-nappulaa. Mieli kun kuitenkin kokee, että edessä on puhdas pöytä ja uudet tavoitteet. Ajattelepa, että pysähtyisit lämmöllä ja rakkaudella hetkiseksi pohtimaan, mitä juuri sinä juuri nyt omaan hyvinvointiisi tarvitset – liittyipä se ravintoon ja liikuntaan tai johonkin aivan muuhun.
Viisaat sanovat, että jos elämänmuutoksia tekee, niitä kannattaisi tehdä yksi pieni askel kerrallaan. Koko elämä ei voi mullistua kertarysäyksellä vain siksi, että kalenterin sivu vaihtuu toiseksi. Ehkä minä voisin päättää, että tässä kuussa jokaisella aamupalalla syön puuroni kanssa hedelmän tai marjoja. Tiedän, että juuri nyt tämä olisi minulle hyväksi – kuin antaisin pienen aamuhalauksen itselleni!
Juoksusiskot® - The Running Trio 