Juoksupiireissä, sekä kotimaisissa että kansainvälisissä, syntyy aina välillä pienimuotoisia juoksujulkkiksia. Esimerkiksi tänä viikonloppuna kaikki, jotka ovat vähääkään kiinnostuneita Barkleyn kertakaikkiaan sekopäisestä ultramaratonista, ovat (viimeistään nyt) oppineet Jasmin Parisin nimen.
Amerikkalaiset ovat aina tykänneet altavastaaja-tarinoista, ja siihen genreen sopii hyvin toinen juoksujulkkis, Martinus Evans, epätavanomaisine tarinoineen.
Kun Martinus Evans alkoi juosta, hän oli rapakunnossa ja painoi yli 160 kiloa. Hän meni lääkärin pakeille jonkin aivan muun syyn kuin painonsa takia, mutta lääkäri koki tarpeelliseksi keskittyä potilaansa kiloihin. ”Herra Evans, teillä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Voitte joko laihduttaa – tai kuolla.” Suivaantunut Evans ilmoitti lääkärille aikovansa juosta maratonin. Lääkäri nauroi hänelle päin naamaa.
Martinus Evans on tätä nykyä juoksuvalmentaja. Hänellä on oma juoksuseura, hän isännöi omaa juoksupodcastia ja viime vuoden lopulla hän julkaisi juoksukirjan ”Slow AF Running Club – the ultimate guide for anyone who wants to run.” Evansia on haastateltu juoksun tiimoilta lukuisiin julkaisuihin ja hän on esiintynyt mm. Runner’s World -lehden kannessa. USAssa hän lukeutuu ehdottomasti juoksujulkkiksiin. Asiaa on auttanut se, että Evans on karismaattinen ja hauska ihminen, joka ei arastele tuoda julki omia näkemyksiään.
Evans on kuitenkin epätavanomainen juoksujulkkis, sillä hän ei ole entinen tai nykyinen maailmanmestaruusaikoja huiteleva ammattijuoksija. Hän on juossut useita maratoneja, mutta ei edelleenkään näytä siltä, miltä juoksijoiden on joskus ajateltu näyttävän. Evans on isokokoinen kaveri – ja juoksee omien sanojensa mukaan hitaasti. Hän kertoo juoksevansa noin neljän- tai viidentoista minuutin maileja, mikä kääntyy noin 8.43 – 9.20 minuutiksi per kilometri. Siksipä hänen juoksuklubinsa tunnuseläin onkin kilpikonna.
Slow AF Running Club -kirja on kuitenkin mahtava opas aivan kaikenlaisille aloitteleville juoksijoille. Nimi lupaa, että teos kattaa kaiken tarvittavan tiedon, ja sen se todella tekee. Millaiset kengät, millainen asenne, millainen reitti ja ensimmäinen harjoitusohjelma – kaikki käsitellään. USAn kontekstiin kuuluu se, että itsekin tummaihoinen kirjoittaja pohtii myös, kuinka turvallista juoksu on ihmisille, jotka näyttävät samalta kuin hän, ja miten siitä voi tehdä turvallisempaa. Martinus Evans sanoo esimerkiksi pukeutuvansa tarkoituksellisen koomisiin juoksuvaatteisiin, jotta ei sivullisten mielestä näyttäisi uhkaavalta.
Evans tarjoaa kirjan jokaisen luvun aluksi omakohtaisen, usein huvittavan tarinan siitä, kuinka itse oppi kaiken kantapään kautta ja tarjoilee sitten lukijalleen tietoa, jota olisi tarvinnut. Esimerkiksi eräänä kuumana päivänä vuonna 2019 hän kertoo olleensa juoksemassa 20 mailin (noin 32 km) harjoitusjuoksua, kun juomavesi loppui kesken. Evans yritti pyytää vettä polulla vastaan tulleilta ihmisiltä, mutta sai sitä niin myöhään, että lopulta pyörtyi nestehukan vuoksi. ”When I came to, I was surrounded by a group of people. Someone had taken off my shoes and socks. A park ranger asked me if I knew my name and what day it was. – – I don’t know why no one ever called an ambulance.” (Evans, 2023: 79)
Barkley Marathonin kaltaiset tapahtumat keräävät kansainvälistä huomiota juoksuympyröiden ulkopuolellakin, mutta ovat lopulta hyvin pienen piirin hommaa. Tämä erittäin vaativa kisa järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1986. Tähän mennessä sen on juossut maaliin vain 20 juoksijaa, joista nyt siis yksi on nainen. Ketä tahansa ei kisaan edes hyväksytä, vaikka joka vuosi matkaan pääseekin yksi ”uhrilammas”, jonka kukaan ei oletakaan saavuttavan muuta kuin naurunalaisen suorituksen.
Jossain mielessä voisi sanoa, että Slow AF Running Club ja Martinus Evans edustavat juoksumaailman toista ääripäätä. Jos Barkleyn kaltaiset tapahtumat kuuluvat vain kovimmista kovimmille, Martinus Evansin sanoma on, että juoksu kuuluu kaikille. Kaikenkokoiset, kaikennäköiset, hyvä- ja huonokuntoiset, nopeat ja hitaat, rikkaat ja köyhät – kaikki saavat juosta ja kaikkien juoksuaskeleet ovat aivan yhtä arvokkaita.
On oikeasti aika mahtavaa, että juoksu on sellainen laji, johon mahtuu monennäköistä kulkijaa. Meillä jokaisella on oma tasomme, oma vauhtimme ja omat tavoitteemme. Siinä missä yksi ylittää kirjaimellisia ja kuvaannollisia vuoria Tennesseen takamailla, toinen testaa rajojaan kotikorttelin katulamppujen välejä hölkkäämällä. Yhteistä on rakkaus lajiin.
Martinus Evans 2023: Slow AF Running Club – the ultimate guide for anyone who wants to run. Penguin Random House, New York.
Juoksusiskot® - The Running Trio 