Katja
Laskeuduin jo jouluun. Vuoden työt on paketoitu – kuten myös lahjatkin. Villasukat ovat löytäneet jalkaan ja piparit on leivottu pöydällä aina jouluisin olevaan punaiseen peltirasiaan.
Joulu saa mennä omalla painollaan. Pöytään loihditaan perinteiset kalat ja sillit ja uunissa kypsytetään kinkku ja karjalanpiirakat. Poroakin syödään jossain muodossa.
Aattona laskettaneen mäkeä ja hiihdettäneen hiukan. Illalla sähkötön puusauna lämpenee ja rauhoittaa liikkujat. Loppuilta saattaa kulua läheisten kanssa sohvalla istuen, yhdessä lautapelejä pelaten tai jouluisia elokuvia katsoen.
Sitten suunnataankin katse jo ensi vuoteen. Luvassa lienee tätä vuotta useampia liikuntatapahtumia ja yhteisiä aktiviteetteja. Eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja, jotta voi veikata seuraavasta vuodesta tulevan (luonnollisestikin) edellistä paremman.
Sirpa
Keittiön pöydällä nököttävä piparitalopaketti odottaa tekijöitään. Lapset jäivät joululomalle ennen aikuisia ja ehtivät sen vapaapäivinään rakentamaan. Paljon koristeita katoaa matkalla parempiin suihin.
Muut joulun suunnitelmat ovat rennosti kantimissaan, mutta onhan meillä päivä enemmän aikaakin kuin Suomessa. Saapa nähdä, syödäänkö tänä jouluna tacoja vai pitsaa.
Juoksuohjelmassa näyttäisi olevan aatolle kevyt lenkki ja joulupäivälle kevyt crosstraining. Se tarkoittanee perhekävelyä naapurustossa, jossa jouluvalot ovat viikkokausia räikyneet – siskon sanoin ”kuin sotatantereella” – ja valtava ilmapallojoulupukki rokannut seetripuun vierellä.
Joulu tulee Texasiinkin. Toisenlainen vain.
Anu
En ole tänä vuonna oikein ennättänyt mukaan mihinkään. Aika on valunut käsistä ja näköjään tajuan tilanteen olevan niin sanotusti päällä vasta sitten, kun se tosiaan on jo päällä. Etelä-Suomen rannikkopitäjässä ei lumesta ole tietoakaan, joten aivotkin ovat erehtyneet vuodenajasta. Kai ne raukat kesää vielä elelevät.
Joulu ei tunnu tänä vuonna joululta. Perinteiseen joulukirkkoon ei ole mitään asiaa, eikä kyläilijöitäkään taida juuri ilmaantua. Omat joulumuistamisemme kävimme viemässä läheisillemme pikapikaa hengityssuojainten takaa huhuillen ja turvavälit muistaen. Mutta samassa liemessä on koko maailma. Kummallista aikaa eletään.
Odotan joulun ympärille sijoittuvia vähäisiä vapaita enemmän kuin itse joulua. Vuosi on ollut työläs ja etätyöpäivien pituudet ovat lähteneet vähän lapasesta. Kesälomakin jäi olemattomaksi, joten alkaa olla jo kropan akkuvaraus aika lopuillaan. Mutta talvipäivänseisaus on sentään selätetty, ja suuntaamme kohti aurinkoisempia aikoja!
Meri velloo vielä sulana. Vaikka purjevene on lepäillyt jo jonkin aikaa talviteloillaan, puolison romuluinen moottoripaatti on vielä vesillä. Odotan kovasti, että pääsemme piipahtamaan pienellä päiväpyrähdyksellä saaristossa. Nuotiomakkarat tulille ja nokipannu porisemaan. Ei ehkä perinteisen jouluista, mutta meille ihan sitä parasta! Luonnossa mieli lepää ja sielu virkistyy.
Urheilullisia tavoitteita en ole joulunpyhiin suunnitellut. Liikun ja juoksentelen sen mikä milloinkin mukavalta tuntuu. Jos entiset merkit pitävät paikkansa, kilometrejä kyllä tulee kertymään. Muutama kirja odottaa lukijaansa ja koukuttava islantilaisneule neulojaansa. Piparit ostan kaupasta ja joulusiivoukseksi riittää imurointi. Takkoihin laitetaan tulet ja kynttilät tuovat tunnelmaa.
Stressitöntä joulua!
Juoksusiskot® - The Running Trio 