Uncategorized

Yhteisjuttu: Kaikilla on perhe – miten siihen maailmaan sopii juoksuharrastus?

Juoksuharrastuksen sovittaminen elämään ja perhe-elämään onkin aika mielenkiintoinen juttu! Joskus hetkelliseksi juoksuesteeksi voi muodostua sairastunut lapsi, aikataulurajoiltaan yli äyräiden paukkuva työ tai tavoitteisiin pyrkivän puolison ymmärtämättömyys toisen harrastusta kohtaan. Ja hienosäätöä ja tahtoa tarvitaan myös silloin, kun se perhe ei ole perinteinen kahden lapsen ja kahden aikuisen, koiran ja Volgswagen Golfin mallinen.

Katjatherunner on eron ja lastensa isän kuoleman jälkeen perhettään yksin elättävä ja arjen pyörityksestä vastaava yh-äiti, joka mielummin vetää lenkkarit jalkaan kuin lähtee baareihin seuraa etsimään. Juoksu sopii kiireisen työnaisen elämään, kun juosta voi lähes milloin ja missä vain. Välillä on mukava tarpoa lenkit yksin. Toisinaan on kiva, jos lenkkirytmi rikkoutuu ystävän lenkkikutsulla tai koira lähtee lenkille mukaan.

Jälkikasvutkin ovat niin tottuneet liikkuvaluonteiseen äitiinsä, että lähinnä huolestuivat, jos lenkki joskus jää väliin – ja ehkä juoksukärpäsen aihion saa istutettua näin teineihinkin.

No tottakai (nuoriso) lähdette, mun mukaan lenkille! Miten mä muuten saan yhtään kuvaa!

Sirpaontherun sovittelee uusperheen lasten ja kahden töissä käyvän aikuisen aikatauluja. USAssa alle 12-vuotiasta lasta ei saa kaikissa osavaltioissa jättää kotiin yksin – ja joissakin se ei sitten vain ole turvallisuuden kannalta järkevää – joten välillä arki vaatii asioiden tiukkaa kalenterointia ja sopimista.

Ennen pandemiaa perhettä raahattiin mukaan juoksutapahtumiin, edelleen päästään onneksi yhdessä patikoimaan luonnonpuistoihin. Lounastauot ja aikaiset aamut ovat usein se arjen varaventtiili: silloin voi juosta pikaisen lenkin tai polskutella altaalla vaikka ennen muun perheen heräämistä.

Viikonloppuisin patikoimme usein Austinin metsiköissä ja viheralueilla.

Anutherunnerin uusperhe muodostuu jo aikuisista ja omilla asuvista lapsista, joten lenkkiseuraa säätelee enemmänkin niin oma kuin puolison työrytmi. Joskus juoksulenkki vaihtuu kävelylenkkiin fyysisempää työtä tekevän puolison toiveesta, joskus taas jaloissa pyörivät koirat hidastuttavat lenkkejä. Anutherunner on liikkunut aina, joten ilman liikkuvaista puolisoa elämä olisi varsin tylsää – toiselta samanhenkiseltä ihmiseltä kun saa paljon virtaa!

Ja niin kuin kaikilla – joskus se juoksuajan löytäminen vaatii hieman viitseliäisyyttä. Niinpä kaikkien meidän autojen takakontista löytyy juoksutamineet. Koskaan kun ei voi olla varma milloin treenimahdollisuus yllättäen aukeaa, mutta kun se tulee, otamme sen ilolla vastaan – yksin tai yhdessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s