Asioita joista ei kerrota

Esiripun takana – eli miten tätä blogia tehdään

Kuinka sujuu siskosten yhteisprojekti, kun aikavyöhykkeitä on kaksi ja voimakkaita mielipiteitä kolme, ja soppaan heitetään sekaan kolme erilaista elämäntilannetta, vaativat työt, perheet, erilaiset juoksutavoitteet, motivaatiovaihtelut ja loukkaantumiset?

Blogi syntyi muutama vuosi sitten muistaakseni Katjan ideasta – Katja tapaa muutenkin olla meidän perheen tukiasema: se joka lähettää signaalit joka suuntaan ja kerää meidät kaikki yhteen. Jo heti aluksi päätettiin, että pyrimme julkaisemaan uuden tekstin joka viikko ja jokainen kirjoittaa omalla vuorollaan. Poikkeus tehdään usein kisarapsojen kohdalla, sillä ajankohtaisina aiheina ne on hyvä saada ulos heti.

Tyypillisesti tämä menee niin, että suunnilleen torstaina tai perjantaina joku havahtuu pohtimaan, kenen vuoro se nyt olisi kirjoittaa ja lähettää viestiä WhatsApp-ryhmään: ”Anu kirjoitatko sä tällä viikolla vai pitäiskö mun keksiä jotain? Mites hei joku yhteisjuttu…” ja Anu vastaa: ”Me ollaan koko viikonloppu merellä, täällä ei kyllä ole kenttää. Julkaiskaa vain jotain, eikös siellä luonnoksissa ollut muutama hyvä aihe!”

Varsin usein WordPress aiheuttaa pieniä mutkia matkaan. Muutaman kerran on valmis juttu kokonaan hävinnyt, tuon tuosta joku näkee jonkun varoituksen tallentamattomista muutoksista ja aivan selvästi sovellus toimii aivan eri tavalla iPhonella ja Androidilla. Parin kämmin ja pikaisen uudelleen kirjoittamisen jälkeen olemme oppineet ottamaan toistemme tekstejä talteen ennen kuin niitä on menty uudelleen näpelöimään.

Tekstejä muokataan ja pohditaan paljon yhdessä. Otsikoita ehdotellaan ja loppuja muutellaan yhteistuumin. ”Vähän stilisointia kaipaa, siellä on jotenkin nyt rivit vinksallaan”, varoitellaan. Koska Sirpa on edellisessä elämässään ollut äidinkielenopettaja, hänen kuuluu yleensä oikolukea jutut ennen kuin ne julkaistaan.

Kun Sirpa asui Kaliforniassa, vuorokaudet olivat kuitenkin melko tarkalleen päinvastaisessa rytmissä kuin Suomessa. Monta kertaa aamulla herätessä sai WhatsAppista lukea toisten yön aikana käymää keskustelua. ”Sirpa varmaan vielä hieman viilaisit, mutta heräämiseen on sen verran monta tuntia, että…” ja toinen on siellä vahvistanut, että ”eetteriin vaan”.

Toisinaan pohditaan ja ideoidaan tulevia blogiaiheita. Silloin, kun vaivana on hermopinne, hamstring-vamma tai katkennut käsi, tulee juostua varsin vähän. Siskoilta voi kysellä ideoita: ”Mistä mä nyt kirjoitan, kun en ole edes kahteen viikkoon juossut??” Luonnoksissa on roikkunut ties kuinka pitkään pohdintoja mm. talvella juoksemisesta, koirien kanssa juoksemisesta ja juoksun sovittamisesta työelämän pyörteisiin.

Talvijuoksujuttua viriteltiin jo silloin, kun Sirpan todellisuudessa ei vielä talvea ollutkaan ja juttu alkaa jotenkin naureskellen siihen tapaan, että kalifornialaistuneet kermapeput ne ei kestä kylmää. Sirpa pääsee kuittaamaan takaisin, kun Texasissa urheillaan yli kolmenkympin lämmöissä ja Suomessakin on mukamas ”kuuma”. Tähän hommaan kuuluu siis kulissien takana aimo annos sisarusdynamiikkaa! 🙂

Siskojen tuki on usein tarpeen silloinkin, kun pohditaan blogiin tulevia kuvia. ”Voinko laittaa tän ja mikä kuva menee someen?” -kysymykset puidaan yhdessä läpi. ”Mulla ei ole tähän mitään, oisko teillä?” on kuultu myös. Välillä kuvatekstit ovat olleet sinnepäin ja kommunikaatiokatkosten vuoksi joitakin Anun mitaleja on blogissa kutsuttu Katjan mitaleiksi. Välillä retusointi- ja kuvanmuokkausapuja on kysytty kunkin talouden nuorisolta: esimerkiksi blogin kansikuvassa on Anun tyttären kädenjälki.

Kaiken kaikkiaan blogin pitäminen on meille hauska yhteinen harrastus ja sen ympärille syntynyt WhatsApp-ryhmä pitää meidät siskokset hienosti perillä toistemme kuulumisista. Siskosten kesken jutellaan kyllästymättä juoksusta ja fysiologiasta, kokemuksista ja kisoista. Ja sitten höpötellään myös kaikesta muusta: lapsista, työstä, arjesta, poroista, tähtikartoista, koronasta, siitä kuinka joku ajoi autonsa ojaan ja toinen käveli suoraan suihkusta ikkunaa korjanneen raksamiehen näkyville.

WhatsApp-keskustelujen klassikoihin menevät myös ne ajat, jolloin vasta naimisiin mennyt Anu tapasi kadota linjoilta tuntikausiksi: – ”Anuuu… laitatko jonkun kuvan tohon yhteisjuttuun, niin saadaan se julkaistua… missähän se taas on kun ei vastaa.” – ”Oisko mennyt jo nukkumaan, kello on kuitenkin jo yhdeksän… ;)”. Tuntia myöhemmin Anu ilmoittaa olleensa saunassa ja kyselee, miksi puhelin on paukuttanut sillä välin kaksikymmentäviisi uutta viestiä. ”Saunassa joo”, virnuilevat pikkusiskot.

Toisinaan katsellaan yhdessä tilastoja ja taputellaan toisiamme selkään hyvin tehdystä työstä. ”Tulipas sinne nyt säpinää, kun jaoit sen juttusi myös Faceen” ja ”katsokaapa tätä tilastoa, nyt me ollaan top-10” -listalla. Blogin tekeminen on meistä hauskaa ihan itsessään, mutta varsin motivoivaa on välillä huomata, että jutut kiinnostavat myös teitä lukijoita! Kiitos, että olet pysynyt Juoksusiskojen matkassa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s