Kalifornia/ulkosuomalainen, Puolimaraton, Treenit

Puolimaratontreeniä – Joshua Tree

Tänä viikonloppuna USAssa on seurattu Chicagossa juosseita. Suomen puolelta some on täyttynyt Kolilla itsensä ylittäneiden päivityksistä. Samaan aikaan omassa kalenterissani komeilevat puolimaratontreenin kovimman viikon lukemat.

Lauantain haikkimaisemia.

Sunnuntai-aamuna hakkasin tauluun kymmenmailisen (n. 16 km). Se oli tämän viikon viides harjoitus: juoksua, voimatreeniä ja yksi haikki.

Puuttuu siis yksi, mutta perjantaista tuli poikkeuspäivä. Tyttöjen koululla järjestetään joka syksy leffailta, hauska koko perheen ja kouluyhteisön tapahtuma. Yksi cross training ei maata kaada, päätin, ja istuin ihan hyvillä mielin koulun nurmikolla katselemassa animaatiota aivan valtavalta ruudulta.

Perjantai meni perheelle.

Tätä on perheenäidin juoksuharjoittelu, mietin. Ja sitä, että vaikka hiekkatreeniin olisi antanut kaikkensa, on sen jälkeen vielä siivottava talo. Kymmenen mailin jälkeen on ohjelmassa kauppareissu ja viikon ruokien kokkaus.

Olen pohtinut, että tämä tällainen on ihan loistavaa mentaalista harjoittelua! Ihan kirjaimellisesti ei lopeteta silloin kun väsyttää, vaan vasta sitten, kun hommasta on tullut valmista.

On hauska päästä lopulta näkemään, millainen tapahtuman uusi reitti on. Viime vuonna siellä kuuluu olleen runsaasti erittäin hiekkaisia osuuksia.

Etelä-Kaliforniassa löytyy onneksi mäkiä…

Tähän juoksuun valmistautuessani olen tehnyt tarkoituksellista vk-treeniä aivan minimaalisesti. Ennalta tiedetään, ettei reitti sovellu PR:ien tehtailuun. Olen siis suosiolla keskittynyt voiman ja kestävyyden kehittämiseen: mäkiä, hiekkaa, voimaharjoittelua…

Rantahiekalla olen juossut sitkeästi joka viikko, mutta on se rankkaa aina vain! Pari mailia menee, mutta kolmetoista? Saatan hyvin nopeasti adoptoida Galloway-metodin ja viettää reitillä tunnin jos toisenkin. Neljän tunnin kohdalla tulee sitten aikaraja vastaan ja raatobussi noutaa.

…Ja hiekkaa!

Jos aikaa kuluu reippaanpuoleisesti, saattaa kokemuksesta tulla kaikinpuolin jännä, sillä matkaanhan lähdetäänkin vasta pimeän jo laskeuduttua. Työkaveri meni sitten vielä tämän kuultuaan höpisemään jotain skorpioneista ja kalkkarokäärmeistä.

Hirvittää. This course might just kick my butt! Silti en malta odottaa. Kai se on hyvä merkki se. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s