Perheeseemme tuli kolmisen kuukautta sitten nuori, erittäin pelokas ja arka rescue-koira, joka oli viettänyt koko parivuotisen elämänsä pienessä koirahäkissä. Tiettävästi se oli päässyt kävelylle kaksi kertaa. Kotikoiraksi opettelemisessa on ollut työsarkaa, ja prosessi jatkuu edelleen. Jokainen edistysaskel on ilon pilkahdus!
Ilon pilkahduksista suurimmat olemme kokeneet ihan juuri; pitkistä kävelylenkeistä on vasta-alkaneen yhteiselomme aikana tullut parasta ikinä. Muutama päivä sitten näimme ensimmäistä kertaa hännän heiluvan – koirahan ei voi salata intoaan. Kun eilen huhuilin, että olisi kävelylenkin aika, olohuoneesta kuului iloinen haukahdus – sekin ensimmäinen laatuaan. Ja häntä heiluen lähdettiin lumisiin maisemiin.
On ollut suuri ilo seurata, miten koiralla kunto kohenee. Sen kehollisuus on lisääntynyt silmissä, ja sen myötä liikkumisen riemu on noussut potenssiin tsiljoona. Umpihangessa tarpominen on lähellä taivasta, ja reippaat juoksuspurtit saavat hännän vispaamaan. Arkuus ja paniikki ottavat usein voiton ja ovat vähintäänkin pintaraapaisun päässä, mutta ilon määrä lisääntyy koko ajan. Uusia asioita opetellaan pienissä paloissa.
Juoksulenkeille emme ole vielä rohjenneet. Kun elämä on ollut muutaman neliömetrin sisällä oleilua, kuntoa täytyy kasvattaa pikkuhiljaa. Ulkoilun ja liikkumisen opettelu alkoi ihan vaan kotipihasta. Maa tassujen alla tuntui kummalliselta, ja jokainen askel pelotti. Vähitellen laajensimme lenkkejä pihatielle. Sitten pidensimme niitä kilometriin, lopulta kahteen. Nyt teemme jo reippaita pitkiä lenkkejä metsissä ja kylillä. Metsälenkeillä häntä vispaa ja koira kokeilee tehdä hyppyjä ja loikkia. Omaan kehoon tutustuminen on ihmeellistä, ja miten jännää on huomata, mitä kaikkea voikaan tehdä!
Luonto korjaa kovia kokeneen koiran mieltä – samalla tavalla kuin se rauhoittaa meitä ihmisiäkin. Kun lumisen maiseman keskellä malttaa pysähtyä ihmettelemään sen viisautta, tuntuu kuin olisi itsekin osa suurempaa tarinaa.
Rescue-koiran myötä liikkuminen on muuttunut fyysisestä harjoituksesta poluksi eheyteen. Jokainen askel kasvattaa ja opettaa. Ihmismielessä kytevä kevään kaipuu ja takatalven manailu jäävät ilon varjoon – on mielettömän palkitsevaa nähdä, miten koiran mieli elpyy. Yhdessä etenemme kohti onnea, viisautta ja syvempää ymmärrystä elämästä. Vielä on paljon opeteltavaa molemmilla. Mutta askel askeleelta, yhdessä polkuja viilettäen.
Juoksusiskot® - The Running Trio 