Lumien sulamisesta on jo aikaa, mutta otettakoon siltikin pieni keväinen muistelointi heti tähän alkuun: yksi parhaista lähestyvän kesän merkeistä on mielestäni se, kun soratie alkaa tuoksua. Tuoksun siivittämänä juoksuaskelkin tuntuu kepeältä.
Ja kesän parhaita hetkiä ovat ehdottomasti päikkärit ulkona. Simahtelen rantakallioille, sammalmättäille ja laitureille. Ulkounien jälkeen olo on virkistynyt ja energinen. Punkkipelkoiset saattavat tässä kohtaa kauhistua, mutta voin rauhoitella: yksikään ei ole tarttunut. Toki täytyy olla tarkkana. Muitakin luonnon asukkeja voi eksyä kainaloon, mutta sopu sijaa antaa.
Päikkäreiden jälkeen parhauslistani kärkikahinoissa ovat ulkotreenit. Jumpat, venyttelyt ja kehonhuollot. Näitä jälkimmäisiä olen koko ikäni tehnyt varsin harvakseltaan, mutta ikä ja pikkukrempat ovat opettaneet.
Viimeistään saariston kivikoissa tasapainoillessa huomaa, ettei balanssi ole enää kuin parikymppisellä. Viisaammat ovat kertoneet, että se alkaa itse asiassa heiketä jo kolmenkympin tietämillä. Jotta horisontissa (vielä onneksi aika etäällä) häämöttävä vanhuus olisi vaivaton, tätäkin ominaisuutta on syytä pitää yllä. Yhdellä jalalla tasapainoiluja, ojenteluja ja taivutteluja on jotenkin vaikea muistaa kotioloissa, mutta rantakallioilla niitä tulee tehtyä spontaanisti. Ei ehkä ihan joogin tasoa, mutta kelpaavat, näin katseilta piilossa ja omaksi iloksi.
Kahvakuulaakin olen joskus raahannut mukana jopa venereissuilla, mutta veneilyn kannalta se ei ole kovinkaan kätevää. Kotipihan treenisessioon kahvakuulailu sen sijaan sopii vallan mainiosti. Häveliäästi yritän kuitenkin yleensä hipsiä pensaiden suojiin, vaikka arvatenkin naapurit ovat jo kauan sitten huomanneet, mitä pihallamme touhuan. Pihatreenejä ei kannata ottaa turhan ryppyotsaisesti 🙂
Ryppyotsaisuus oli kaukana silloinkin, kun me siskokset intouduimme suvun nuorison yllyttäminä pelaamaan twistiä pihanurmella. Lihakset täristen venyimme itseäkin ihmetyttäviin suorituksiin, kun kilpailuvietti iski. Treenailla voi siis leikkienkin, tai ainakin leikkimielellä!
Leikkimielellä treenaamisesta rankinta lienee parkour. En ole itse sitä uskaltautunut kokeilemaan, mutta lähipiirin nuorison se on koukuttanut täysin. Vähän samantapaisen endorfiinihönkäyksen saanee siitäkin, kun tempaisee liudan tasajalkahyppyjä kohtuullisen kokoisen kiven päälle tai sarjan punnerruksia metsäpolulla. Luonto tarjoaa huikean kuntosalin!
Kuntoilujen ja spurttailujen lisäksi luonnossa on ihanaa syödä. Voi rehdisti sanoa, että taas söin ulkona, heh. Nyt kun säät sallivat, aamukahvittelu ulkoilmassa antaa huikeat buustit päivään. Ja miksei sitä buustia saisi kehnommallakin kelillä, asennetta kehiin.
Aamupalan jälkeen pikkuhölkkä pukkaa mielihyvähormonit liikkeelle, ja niitähän otan vastaan niin paljon kuin tyrkyllä on.
Ja sitten voikin ottaa ne päikkärit.
Juoksusiskot® - The Running Trio 