Saunaa ja sisua

Into saunomiseeni on epäilemättä tullut verenperintönä. Isäni on tunnetusti yltiöpäinen sauna-asioissa. Kun olimme pieniä ja perhe huristeli lumikinosten keskellä nököttävälle umpijäiselle metsämökille, sauna sytytettiin aina ensimmäisenä. Siellä me muksut istuimme lauteiden lämmössä punaisissa toppapuvuissamme, kunnes lämpöä alkoi riittää myös tuvan puolella.

Kotisaunamme lämpenee vähintään kerran viikossa. Yleensä kyllä useamminkin. Saunan hehkuun jäävät niin kiukut kuin jumitkin. Leppeinä iltoina löylyjen välissä on mukavaa istahtaa hetkeksi ulos. Lämpötilojen kontrasti saa kivasti veren virtaamaan.

Sanotaan, että saunominen auttaa kehoa palautumaan erittäin tehokkaasti sekä fyysisestä että henkisestä kuormituksesta. Eipä paljon mahtavampaa löydy, kuin kunnon löylyt juoksulenkin päälle. Ja kun vielä tiedetään, että saunoja saa roppakaupalla mielihyvähormonia, paketti hipoo täydellisyyttä. Stressi lievenee, kipukynnys kasvaa ja paranemisprosessit kiihtyvät.

Sitä minä kaiken tämän huikeuden keskellä ihmettelen, että niin monille sauna alkaa olla etäinen ja vieras. Koteihin ei haluta saunaa tilaa viemään, ja rantasaunat seisovat tyhjillään. Minulle sauna on ihan ehdoton.

Muistan lukeneeni, että saunojalla unikin on paremman laatuista. Tiedä häntä, mutta yhden naisen otannalla tuokin tuntuu pitävän paikkansa. Saunaillan jälkeen leposyke nakuttelee rauhallisen alhaalla ja syvää unta riittää. Aivojen verisuoniinkin se vaikuttaa ja tekee hyvää muistille.

Ja jos ei muuta, sauna on aina elämys. Erilaisia kokemuksia muistelee pitkään. Tavallisesta kotilöylyttelystäkin voi muokata mieleisensä fiilisten mukaan: löylyveteen voi lirauttaa tipan saunatuoksua ja kynttilöillä luoda erilaista tunnelmaa.

Innokkaimmat saunojat ovat tokikin jo alkaneet varautumaan edessä häämöttävään talveen – saunavastat on syytä pistää pakkaseen, jotta on sitten joulusaunassakin millä räpsiä.

Vaan miten se sisu tähän sitten liittyy? Siten, että sisu on paitsi resilienssin serkku, varmaan vähän saunankin. Molemmathan pitävät sisällään tärkeitä mielen hyvinvointia vahvistavia elementtejä.  Sanotaan, että sisu alkaa siitä, mihin sinnikkyys loppuu. Sisulla on tässä maailmassa venytty vaikka minkämoisiin suorituksiin – olennaista taitaa olla se, viekö voivottelu voiton vai löytyykö keinoja, joilla vastatuuli kääntyy lopulta henkisiksi voitoiksi. Positiivinen psykologia rules 🙂

Juuri nyt tarvitsen erityisesti leppeitä saunailtoja, sillä syysflunssa tuntuu pitävän tiukasti otteessaan. Ja arvelen, että sisullekin on tarvetta lähitulevaisuudessa, sillä houkuttavana aiemmin näyttäytynyt lähestyvä maraton alkaa muuttua uhkakuvaksi. Nähtäväksi jää, kumpi ottaa niskalenkin – sisu vaiko lentsu. Panostan sisuun, ja lentsun yritän tipauttaa kyydistä saunan lauteille.