Olen pitkään haaveillut, että saisin kokea miltä porojooga tuntuu. Olen vuosikymmeniä samoillut Rukan ja Kuusamon maisemissa ja ihailen alueelle omaleimaisuuttaan tuovia, osan vuodesta vapaana käyskenteleviä porolaumoja. Rakastan myös Kuusamon puhdasta luontoa. Niinpä MunPolku porojoogatunti ulkona luonnossa tuntui itselle sopivalta valinnalta.
Jooga-aamuna pakkanen oli todella kireä. Normaalioloissa olisin -25 asteessa pysynyt tiiviisti mökin lämmössä. Koska halusin kokea uutta, tungin päälleni villakerraston ja jalkoihin villasukat. Käsiin valitsin mahdollisimman lämpöiset rukkaset ja kietaisin kaulaan lämpimän huivin. Mielessä nauratti, että harvoin on tullut joogaa varten pukeuduttua näin.
Joogapaikkaan kiiruhtaminen oli auringonpaisteisena aamuna yllättävän helppoa. Matka Rukan ja Kuusamon väliltä löytyvälle Kujalan porotilalle sujui hetkessä ja vaikka meitä aamuvirkkuja poronruokintaan tai porojoogaan osallistuvia oli paikalla mukavasti, parkkitilaa autolle löytyi tilan edustalta hyvin.
Opas kertoili porojen hoitamisesta sekä niiden lisääntymisestä. Kuulimme myös Kujalan porotilasta, missä porotaloutta hoidetaan jo viidennessä polvessa. Saimme myös tietää paliskunnan toiminnasta sekä yhteisöllisyydestä, mikä poroisäntien välillä vallitsee.
Enpä olisi ilman tätä visiittiä tiennyt, mitä porojenhoitaminen todellisuudessa on, enkä sitä, että Kuusamonkin alueella on noin 12 000 poroa. Uutta oli myös tieto siitä, että Kujalankin isännän porojen kaulassa roikkuu gps-paikantimet. Mikäli poro ei muutamaan tuntiin liiku, singahtaa siitä viesti tilalle. Vaikka perinteet ja esi-isiltä opitut tavat elävät voimakkaasti, uuttakin oli tilalle luotu.
Porotietouden jälkeen me joogaajat siirryimme kuusamolaisen jooga- ja eräopas Piritta Liikkan mukana poroaitaukseen. Pian me joogasimme lämpimillä porontaljoilla paukkupakkasessa, auringonpaisteen saattelemana keskellä useampisatapäistä porotokkalaumaa. Teimme rauhallisia joogaliikkeitä sekä aistimme porojen ääniä ja luonnon tuoksuja. Ei tarvinnut kuin kuunnella ohjaajan rauhallista ääntä ja tehdä paikallisesti nimettyjä liikkeitä, kuten kuusamolaisen marjanpoimija asanaa porojen käyskentelyä välillä ihaillen.
Nopeasti vierähtäneen joogatunnin jälkeen siirryimme tilalla juuri avattuun kahvilaan. Höyryävä kaakao lämmitti mukavasti ja silmä lepäsi kauniita maisemia, poroista valmistettuja tuotteita sekä Kujalantilan emännän taidetta ihaillen.
Kokemuksena porojooga oli ainutlaatuinen. Ainutlaatuiseksi sen teki myös se, ettei sellaista ole tarjolla missään muualla Suomessa. Siinä, missä perinteisesti joogatessa käännytään sisäänpäin, nyt aistit avattiin kohti ulkomaailmaa. Oma kiire ja stressi kaikkosi ja joogaoppaan tarinointia jaksoi kuunnella loputtomiin.
Voin hyvin kuvitella, miten ihanaa porojooga olisi aurinkoisena kesäpäivänä, heinien tuoksussa, jolloin joogahetkessä viettäisi aikaa kauemminkin. Joogan päätteeksi maistuisi myös porosoppa, joka on tulossa kahvilan listalle. Varmaan jatkossakin tulen pistäytymään Kujalan porotilalla ja -joogassa, missä mieli lepäsi, ja tuntui siltä, kun olisi matkustanut hetkeksi eri maailmaan.
Juoksusiskot® - The Running Trio 