juoksu, mittaaminen, Varusteet

Tukka hyvin, näkyykö kello..?

Juoksuharrastushan ei ole välineurheilua. Mutta todettava on, että kovasti mieli kirkastuu, kun kaappiin ilmestyvät uudet juoksukengät. Tai kun posti tuo uuden juoksukellon…

Garmin Venu sq ♡

Kaikki sai alkunsa virtuaalijuoksutapahtumasta. Juoksusiskotriollemme virtuaalimaailma on vasta avautumassa, ja uteliaan innostuneina syöksähdimme niistä ensimmäiseen. Suorituksen todentamista pähkäillessämme ihmettelimme, miten gps-linkki on tarkoitus jakaa:

Kuten kaikki tietävät, riittää, että ajatuksen heittää ilmaan. Sinnehän se sitten jää muhimaan ja polte kasvaa. Yhtäkkiä näin ihania juoksukelloja kaikkialla. Vaivihkaa vilkuilin ystävien ranteita; tuollakin on noin nätti. Omani tuntui rumalta ja kolkolta. Iltaisin kurkistelin, mitä vaihtoehtoja netti ehdottelee. Ja ehdottelihan se. Olin kerrasta myyty, kun ruudulle napsahti Garminin uutuus: Garmin Venu sq music. Ruusukultainen. Hiekan värinen ranneke.

Kauneuden lisäksi kellossa on toki tekniikkaakin, josta en vielä paljoakaan ymmärrä. Pulssioksimetri on toistaiseksi tuntematon käsite, mutta aion asian selvittää. Body batteryn hahmotan; se kertoo, onko naisessa virtaa, vai onko jo aika hakeutua latautumaan. Hengityksen seuranta lienee kaltaiselleni blondille vähintäänkin välttämätön – jospa vaikka jännityksissäni unohdan hengittää. Stressinseuranta ja rentoutumisharjoitukset lupaavat viedä kohti henkistä tasapainoa. Kaupan kassalla riittää, että vilauttaa kelloa. Urheilusovelluksia on ainakin 20 ja jossain kellon uumenissa lymyää myös Garmin-valmentaja. 25 maratonia juosseen ja ultramatkoille vastikään sujahtaneen kotikuntoilijan tarpeisiin ominaisuudet lienevät riittäviä.

Mutta oliko kellon uusimiselle todellista tarvetta? Rehellisesti sanoen ei. Uskollinen Garmin Forerunner 35 on palvellut vuosikaudet. Jokaisen juoksuni se on tallentanut, eikä koskaan ole oikutellut eikä temppuillut. Kelpo kaveri siis, vaikkakin vähän ruma.

Tunsin haikeutta riisuessani vanhan kelloni ja tunkiessani sen kaapin perälle. Vielä oli virtaakin jäljellä. Mutta uusi on kaunis ja sen muoto hivelee silmiä. Ja jos ei muuta, ensimmäinen testilenkki sujahti kevein askelin ja hymy korvissa.