Treenit

Syömmein sanoo bumtsibum…

Vaikka en mikään raaseri olekaan, hitaasti juokseminen on ollut aina vähän haasteellista. Vauhti kovenee viimeistään siinä kohtaa, kun ohitse porhaltaa joku toinen sata lasissa. Urheilukellon appikin huomauttaa heti, jos juoksuvauhti on laskenut viimeaikaisesta. Tyhmä ominaisuus, muuten. Lenkkejähän on eri vauhtisia; välillä täytyykin mennä hitaammin. Kehitys tyssää, jos jokaisen lenkin vetäisee niin kovaa kuin jaloista lähtee.

Kun juokseminen on ollut osa elämää vuosikaudet, sitä luulisi, että osaa jo tunnistaa omat sykkeensä. Yleensä näin onkin; ilman urheilukelloakin tiedän hyvin, milloin kulkee mukavasti ja milloin on tarpeen vähän himmailla.

Pitkän flunssan jälkeen olin ihan ymmälläni sykkeistäni. Meno tuntui hyvältä, mutta sykekäyrät näyttivät ihan oudoilta. Olen sairaana todella harvoin, mutta tällä kertaa sitkeä kesäflunssa pääsi painumaan syvälle keuhkoihin, ja taudin potemiseen meni kahdeksisen viikkoa. Ensimmäisten varovaisten juoksulenkkien tilastotiedot säikäyttivät: mateluvauhdista huolimatta maksimisyke oli huidellut 194:ssä ja keskisyke oli 170. Hurjat lukemat, kun normaalisti tuollaisen lenkin keskisykkeen olisi pitänyt olla 145:n tietämillä.

Poukkoileva sykekäyrä säikäytti. Pidin muutaman totaalisen lepopäivän, ja kokeilin sitten varovasti juoksemista uudelleen. Lompsuttelin hissun kissun kuutisen kilometriä, ja pysähdyin kolme kertaa testaamaan palautumista. Yleensä sykkeeni palautuu hetkessä alle 120:n. Nyt palautumissyke oli parhaillaan 137. Keskisyke sentään näytti jo vähän maltillisemmalta.

Flunssan selättämisestä alkaa olla nyt kolme viikkoa. Ensimmäistä kertaa keskisyke näyttää hyvältä helpolla lenkillä. Kello kertoo, että palautuminenkin on hyvällä tasolla. Ei erinomaisella, mutta suunta sentään on oikea.

Hirvittää, kun somepalstoilla väki kyselee, uskaltaakohan sitä maratonille tai puolikkaalle, kun flunssa jyllää. Itsekin olen joskus lähtenyt kokonaiselle, vaikka selvästi on ollut tauti tuloillaan. Enää en lähtisi. Rapiat vuosi sitten pikkuruisen kuumeilun jälkeinen höntyilyni johti rytmihäiriöihin. Tämänkertainen viikkokausien juoksukieltoni oli jälleen hyvä muistutus siitä, että järki käteen.