juoksu, juoksukengät, lenkkikengät, Varusteet

Mitä kuuluu Asicseillemme

Saimme vajaa vuosi sitten testattavaksemme useammat Asicsin lenkkarit. Kirjoittelimme silloin juttuja uudenkarheista lenkkareista, mutta onko kokemuksemme pysynyt samana?

Anu: testissä olivat Asics GlideRide -kengät, jotka päätyivät loppujen lopuksi siskontyttärelle. Tykkäsin kyllä kovasti niistä, tavallaan. Mutta joku juttu kuitenkin ärsytti. Ehkä se, että kengät tuntuivat yllättävän painavilta, vaikkei painoa sitten kuitenkaan ole enempää kuin 285 g. Nuo testikengät olivat GlideRide ykköset, ja uudempaan malliin Asics onkin saanut painoa tiputettua reippaasti. Naisten versio painaa uudistetussa mallissa vain 235 g.

Juoksen tällä hetkellä enimmäkseen Hoka OneOne Cliftoneilla, joilla on painoa jokseenkin saman verran kuin Asicsin uusilla. Hokat rullaavat kivasti ja sujahtavat muutenkin jalkoihin mukavasti. Kenkiä on kyllä käytössä aikamoinen määrä; juoksumatolla sutkuttelen enimmäkseen Saucony Kinvara kympeillä, metsässä kipittelen Merrelleillä ja nopeahkoille asfalttipyrähdyksille valintani on Saucony Kinvara 12. Hokat ovat kuitenkin tämän hetken bestikseni. Glideriden sisarkenkä Evoride päätyi puolivahingossa kenkärepertuaariini, ja niitäkin käytän juoksumattokenkinä. Mukavan kevyet ja hengittävät.

Miksi GlideRidet sitten lopulta päätyivät sukulaistytölle – ja vieläpä lähes käyttämättöminä? Ehkä siksi, että jalkani eivät jotenkin ikinä tottuneet siihen erikoiseen pehmustepötkylään, joka kulkee pitkittäin kengänpohjassa. Se tekee toki askelluksesta uneliaan pehmeän, mutta samalla se sai minut tuntemaan, että tasapainoaistini on tippunut kyydistä. Ja arvelisin, että ne ovat paremmat sellaiselle juoksijalle, joka ei tassuttele näin vahvasti päkiällä kuin minä.

Ei enää niin valkoiset GlideRidet

Sirpa

ASICS Gel-Lyte Modern Tokyo oli villi kenkävalinta alunperinkin. Kun maksutta sai, päätin tietoisesti testata jotain, mitä en itse kaupasta ostaisi.

Asics sinänsä on minulle tuttu merkki. Tykkään heidän urheiluvaatteistaan ja ekat polkujuoksukenkäni olivat myös Asicset. Mutta Modern Tokyo oli niin kumma kenkä, että kolmen kokeilun jälkeen pari jäi hyllylle pölyttymään.

Juoksin näillä vain yhden pidemmän lenkin, minkä jälkeen parantelin kipeytynyttä polvea monta viikkoa. Se oli sitten siinä.

Tällä hetkellä odottelen, että postimies toisi kotiin vasta tilaamani päivityksen ykköskenkiin. Nuukana naisena hankin uudet Brooksin Ghostit edellisvuoden mallia. Väriä ei enää voi valita, mutta malli on edelleen vanha tuttu – minulle sopiva.

Katja

Minulle kengät tupsahtivat kotiin viimeisenä – pari kuukautta sisarten jälkeen, mutta testikenkiä tulikin sitten kaksin kappalein. Sain kokeiltavakseni sekä Gel Cumulus 22:set että NovaBlastit.

Vaikka värikkäämmät NovaBlastit ilahduttivat aluksi mustia Gel Cumuluksia enemmän, muodostui niihin erikoisempi viha-rakkaussuhde.

Aluksi jalkani kipeytyivät NovaBlasteilla lyhyilläkin lenkeillä. Hain juoksuasentoa ja ihmettelin askellusta, mutta vaikka kengät tuntuivat itselle sopimattomilta, jatkoin kuitenkin niiden käyttöä. Lopulta, joidenkin satojen kilometrien jälkeen kengistä tulikin yllättäin lempi juoksukenkäni! Olin vain harmikseni ollut näiden kenkien kohdalla ”sekakäyttäjä” eli sekä juossut että kävellyt niillä. Tämä on luonnollisesti pilannut pohjaa.

Jos nyt hankkisin uudet NovaBlastit, ottaisin ne ehdottomasti vain juoksulenkkikäyttöön ja käyttäisin niitä niin lyhyillä kun puolimaratonin mittaisilla matkoilla.

Ainoa matkan aikana ilmennyt miinus on kenkien nauhoitus. Nauhat tulee tuplasolmia, tai ne aukeavat varmasti. Myös kengän suu on hieman löystynyt ja jos kenkää ei sido hyvin, jää kengän yläosa avonaiseksi ja askeltaessa epätasaisella pinnalla kengän tuki nilkkaan on heikko. Muuten kenkä on varsin passeli ja tukee päkijäjuoksua hyvin.

Gel Cumulukset, joista odotin suosikkiani, ovat puolestaan jääneet vähemmälle kulutukselle. Kuten ajattelin aiemmin, ne ovat hyvin perinteiset perus lenkkarit.

Vaikken ole juossut Gel Cumuluksilla paljoakaan, toimivat ne moitteetta loppukesän puolikkaalla. Kengät muistuttavatkin yksinkertaisuudessaan aiempien vuosien Asicsin pitkän matkan kenkiä. Mitään ihmejippoja niistä ei löydy, mutta niillä matkaa mutkattomasti maratonin jos toisenkin.

juoksu, juoksukengät, lenkkikengät

Mitättömän tavalliset vai taivaalliset lenkkarit maratonille?

Loppuvuodesta Asicsin yhteyshenkilö laittoi meille siskoksille viestiä siitä, haluaisimmeko olla mukana testaamassa Asicsin uusia juoksukenkiä. Ja halusimmehan me!

Siskoni testasivat Glideridet ja Novablast modern Tokyot. Minun valitsemia kenkiä ei kuitenkaan kuulunut.

Lopulta, jo koko lenkkariasian unohtaneena, UPS kiikutti kotiovelleni sekä mustat (Black/Carrier Grey) pitkänmatkan juoksuun sopivat, neutraalin askelluksen Gel-Cumulus 22 -kengät, että harrastejuoksijalle mainostetut Novablastit.

Tuijottelin kenkiä hieman ihmeissäni. Ne tuntuivat niin mitättömän tavallisilta. Värittömiltä. Hieman ehkä painavilta. Sellaisilta, mihin en ikinä olisi urheilukaupan alelaaristakaan tarttunut.

Hieman jännemmät Novablastit

Kävin juoksulenkillä muilla kengilläni, kunnes lopulta päätin kokeilla asicseja.

Gel-Cumulukset tuntuivat jalkaan laitettaessa napakalta. Pohdin, näinköhän kengät hankaisivat. Ihan kun etuläppäkin vetäisi sukkaa jotenkin ryttyyn. Laitoin kuulokkeet päähän ja Eerika äänikirja tekstin vyörymään korviini. Kävelin hetken ja lähdin juoksemaan.

Äänikirjan sanat soljuivat tajuntaan. Koskettavat katkelmat ja kuvaukset tytöstä, jonka elämän olisi toivonut menevän toisin. Sosiaaliviranomaisten tapaamiset. Lastensuojeluilmoitukset. Läheisten toiminnat.

Nämähän ovatkin yllättävän kevyet. Näillähän askeltaa helposti ja pehmeästi. Nämähän ei hankaa.

Eerikan tarina vei mennessään. Tein Gel-Cumulus testikengillä toisen ja kolmannen lenkin kirjaa kuunnellen. Kengät tuntuivat joka kerta hyviltä.

Askellan sohjossa ja lätäköissä. Kengät pysyvät kuivina. Pohja pitää ja askel ei lipsu sorallakaan. Pohja on sen verran paksu, ettei kivet ja tien epätasaisuudet tunnu pohjan läpi. Askellus on samalla kevyt ja tukeva. Kenkiä tuskin huomaa.

Ihan toista, kuin Asicsin lenkkarini joskus reilu vuosikymmen sitten. Silloin kengissä väriä riitti. Pohja oli ohut, kova ja joustamaton. Kehitys on siis huima – sillä nämähän ovat taivaalliset! Gel-Cumulukset ovat juuri sellaiset, kun juoksukenkien kuuluukin olla. Kun hetken juoksee, jalat voi unohtaa. Tällaisilla kengillä lenkki pitenee, ja äänikirja ja juoksu vie mukanaan.

Gel-Cumulus 22 on minimalistinen, mutta siinä on kaikki. Niitä voi luonnehtia lenkkikenkien elitiksi. Kengät sujahtavat hyvin suhteellisen kapealestiseen ja neutraalisti askeltavaan jalkaan – antaen tukea ja ponnahduspintaa – olematta kuitenkaan raskaat.

Novablastien kanssa olen juossut sen verran vähän, että jätän niiden kommentoinnin myöhempään postaukseen, mutta sen voi kyllä jo todeta, että eroa näiden kahden mallin välillä löytyy!