juoksu, juoksukilpailu

Tasainen Espoon rantapuolikas

Espoolaisena on helppo hyvin lyhyelläkin varoitusajalla singahtaa melkeinpä mihin tahansa pääkaupunkiseudulla ja lähikunnissa järjestettävään juoksutapahtumaan. Niinpä nytkin hörppiessäni aamukahvia naputtelin ilmoittautumisen sisään Espoon rantamaratonin puolikkaalle ja lähdin hakemaan juoksunumeroa.

Edellisestä Espoon rantapuolikkaasta on vierähtänyt melkoinen tovi. Mielikuvissa muistan liukastelleeni rantakallioilla, ihmetelleeni Matinkylän Foreverin kohdalla reitillä oikaisseita neitokaisia ja kivunneeni mäkiä. Lisäksi muistan Kokoomuksen rantaraitin varrelle asetteleman, kahvia meille juoksijoille tarjoilleen vaaliteltan. Taisi olla peräti Alexander Stubb ojentamassa höyryävää pahvimukia eteeni.

Tällä kertaa reitti kulki Otaniemestä Länsiväylän reunaa myötäillen Niittykummun kautta Koukkuniemeen ja sieltä Haukilahden rantaa pitkin Westendiin ja Karhusaareen sekä takaisin Otaniemeen. Maratoonarit, jotka olivat aloittaneet urakkansa jo aiemmin, juoksivat puolikkaan kahteen kertaan ja tekivät lisäksi pienen lisäkiemuran Matinkylän kohdilla. Myös vitosen ja kympin juoksijoille oli omat lähtönsä, joten kilometrikylttiviidakko oli melkoinen.

Itsellä juoksu kulki suunnitellusti. Päivän tavoitteena oli tehdä matkasta tasainen, pitkä lenkki. Vauhti säilyikin identtisenä koko matkan. Kisatunnelma oli kuitenkin hyvin toisenlainen kuin viikon takaisessa, karnevaalihenkisessä Helsinki Midnight Runissa. Nyt enin osa kisapaikan ajasta kului naistenhuoneen jonossa, paikan kuulutus katosi osittain taustalla pauhanneen musiikin alle ja tavarasäilytyksessä puolikkaalle tulevia huudettiin jättämään laukut kasaan. Maalialueella järjestysmies ärjyi yrittäessä paimentaa meitä juoksijoita lähtöviivan taakse ja maaliinkin sai tulla sen suurempia ilakoimatta. 

Reitti oli kaunis ja melko vaihteleva. Vaikka puolikas juostiin pääosin asfaltilla, mahtui mukaan hiekkatietä ja hieman jotain luontopolkumaisen tuntuistakin osuutta. Mäkiäkin oli, muttei niin kuin ennen ja väliin mahtui myös rullaavia alamäkiä. Koska Espoon Rantamaratonin rantapuolikas juostaan hyvin suositulla Espoon Rantaraitilla, oli reitillä kauniin sään innoittamia pyöräileviä perheitä, vauvanvaunujen työntäjiä ja koiran ulkoiluttajia iloisena vilinänä juoksijoiden lomassa.

Myös juoksijoita kannustavia ihmisiä seisoi matkan varrella siellä täällä katsomassa juoksua tai odottelemassa mykkänä juuri sen oman läheisensä ohi juoksua. Muutamat heijasivat tai taputtivat. Yksittäinen ihminen soitti musiikkia jostain äänentoistolaitteestaan ja joku juomapisteen vapaaehtoinen kannusti jaksamaan. Haukilahden kohdilla joku kommentoi: ”Nyt näköjään tulee enää vain näitä keskitason juoksijoita, joita ei kannata jäädä katsomaan.”

Mitalli

Tapahtuma jäi itselle mieleen lähinnä pitkänä, tasaisesti juostuna lenkkinä. Vaikka kaikki toimi ja reitti oli kaunis, ei tapahtuma tällä kertaa enempää sykähdyttänyt.

maraton, Tapahtumat, Treenit

Kohti Tukholmaa; osa 1

Kaksi kuukautta h-hetkeen. Tällä kertaa tapahtumasta tekee erityisen se, että puolisoni juoksee elämänsä ensimmäisen maratonin. Minulle tämä taitaa olla jo 26. maraton kaiken kaikkiaan, kuudes tai seitsemäs Tukholmassa. Ennen Tukholmaa on kuitenkin vielä muutama pienempi etappi: ainakin Länsiväyläjuoksu ja HCR.

Tukholman maratonilla on erityinen paikka sieluni sopukoissa. Siellä juoksin elämäni ensimmäisen maratonin. Olin kimppahytissä kolmen muun naisen kanssa, heillä maratoneja oli jo kunnioitettava määrä jokaisella. Tuskin nukuin yhtään edeltävänä yönä, jännitti niin paljon. Startissa saatoin olla pienen pienessä hiprakassa; konkarit olivat opastaneet, että muutama Branca Menta -hörppy on ihan välttämätön, jottei vatsa mene sekaisin. Maalissa daamit odottivat tulipunaisen ruusun kanssa. Taapersin reitin 4:42 ajassa, kiitos ikimuistoisesta kannustuksesta!

Monilla juoksevilla ystävilläni on tapana lorvailla talvikausi ja sitten taas tsempata itsensä juoksukuntoon kevään ja kesän koitoksiin. Minä juoksen ympäri vuoden. Niin sanotulla ylimenokaudella kilometrit putoavat radikaalisti; juoksua kertyy ehkä 20-25 km per viikko, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Lisäksi teen kaikenlaista muuta: melontaa, patikointia, pitkiä kävelylenkkejä. Nautiskelen ja teen mitä huvittaa.

Tukholmaa ajatellen helmi-maaliskuu on se kohta, jolloin lenkkien luonne muuttuu. Kun treeniaikaa on jäljellä vain kaksi kuukautta, mieleen putkahtavat ne raastavat kohdat, joissa tekisi mieli repäistä numerolappu irti ja siirtyä yleisön joukkoon. IIks, lisää kilometrejä, vauhdikkaampia treenejä, useammin… painopiste on kuitenkin edelleen peekoossa, mutta kilometrejä kertyy enemmän ja matkat pitenevät.

Kun maratoneja on takana jo useita, niille valmistautumisetkin ovat olleet monenkirjavia. Ensikertalaiselle suosittelen valmiita ohjelmia, niistä saa sopivasti itsevarmuutta jännittävään koetokseen. Itsekin juoksin ensimmäiseni tarkasti ohjelmaa noudattaen. Toisessa ääripäässä on se maraton, johon valmistauduin juoksemalla överit. Vedin monena peräkkäisenä viikonloppuna kolmenkympin lenkkejä. Starttiviivalla olin jo valmiiksi puhki.

Tällä kertaa harjoitteluni sai ihan uutta buustia, kun ostimme juoksumaton. Ihana, ihana juoksumatto! Räntäkelit eivät kerta kaikkiaan houkuttaneet, vaikka yleensä säällä ei ole mitään väliä. Nyt ei vaan huvittanut. Juoksumaton myötä kilometrimäärät ovat tuplaantuneet. Se ei tosiaankaan korvaa ulkona juoksemista, mutta täydentää kokonaisuutta kivasti! Kevätauringon myötä ulkolenkkien osuus alkaa taas olla kohdillaan, mutta juoksumatollakin on kiva tempaista pienet täydennykset.

Tutkiskelin maraton-reitin karttaa ja korkeuskäppyröitä. Olen viimeksi juossut Tukholmassa pari vuotta sitten. Silloin uutta reittiä testailtiin, sen jälkeen siihen on nähdäkseni tehty vielä joitakin uudistuksia. Kammottaa hieman tuo kolmenkympin kohta; useampi kilometri nousua ja sitten vielä se silta. The Bridge. Hymyilyttää vieläkin kyltit, joita edellisellä kerralla siellä näin: ”Fuck the Bridge!”. Niin se on ajateltava, sehän on vaan yksi silta. Yli mennään vaikka kontaten.Viimeisten kolmen viikon treenit:

  • arkiaamuisin rapiat 5 km juoksumatolla peekoota, silloin tällöin vähän vauhdeilla leikitellen
  • viikonloppuisin pitkä (tähän mennessä pisin on 21,1 km)
  • monen monta useamman tunnin patikkavaellusta poluilla, viime sunnuntaina esimerkiksi 4,5 tuntia (välissä makkaranpaistoa ja kahvihömpsyt)
  • koiranpissatuskävelyä lähes joka päivä á 3-5 km