juoksukello, Varusteet

Miten helppoa on ottaa Suunto Peak 5 käyttöön?

En ole mikään tekniikan ihmelapsi. Kun uusi Suunto Peak 5 saapui, availin varsin kauniisti brandatyn ja viimeistellyn pakkauksen, ja katselin kelloa. Ranteessa oleva, kolmen vuoden takainen Suunto Spartan Trainer Wrist tuntui tutulta ja turvalliselta ja jo etukäteen ajatuskin uuden kellon virittämisestä ärsytti.

Illalla syyttelin työkiireitä ja välttelin uutta kelloa. En tarttunut siihen, vaikka poika kiikutti sen paketista viereeni latauskaapelia roikottaen. Aloitus tuntui vaikealta, eikä auttanut, että pikkusiskon ensitunnelmat kellosta ja sen käynnistelyn helppoudesta oli luettu.

Aamukahvilla avasin lopulta kellon mukana tulleet käyttöohjeet. Näyttääpä helpolta ja yksinkertaiselta! Selkeät kuvat ohjaavat vaihe vaiheelta eteenpäin – eikä vaadittuja vaiheita ole edes montaa. Käynnistys, kielen valinta, oman profiilin lisäys, painikkeiden ohjaus, uni ja älähäiritse asetukset. Mukautuva harjoittelunohjaus, mikä onkin itselle ihan uusi.

Ainoa hieman tenkapoo tuli siinä, ettei uusi ohje oleta minulla jo olevan entuudestaan Suunnon laitetta. Haen Suunto apin kautta yhteyttä uuteen kelloon, mutta mitään ei tietenkään tapahdu. Niinpä klikkailen bluetooth yhteyttä ja haen uutta kelloa sitä kautta. Suunto appia uudelleen avatessa laite kysyy, vaihdetaanko yhteys Suunto Peak 5:n ja kappas, kello ja yhteys appiin on valmis.

Vaikka kellon idea on hyvin sama, kun vanhassa, eroakin hieman löytyy. Kelloon on lisätty käyttöönottoa helpottavia, kellon käynnistysohjelmaan liitettyjä ohjeita. Käyn ne nopeasti läpi ja pian uusi kello tuntuu jo omalta ja tutulta.

Kellon käyttöönotto sujuu helposti ja nopeasti. Myös ensimmäiset treenit näyttävät tallettuvan ongelmitta. Tästä tutustumiseni Suunto Peak 5 ominaisuuksiin alkaa!

Koska kyseinen Suunto Peak 5 on saatu, en ole rannekkeen väriä lukuunottamatta voinut vaikuttaa kellon valintaan. Valinnan on tehnyt Suunnon tiimi, joka pohti minulle ja pikkusiskolleni parhaiten sopivaa kelloa aktiivisuustasomme ja liikkumislajimme huomioiden.

juoksu, mittaaminen, Varusteet

Tukka hyvin, näkyykö kello..?

Juoksuharrastushan ei ole välineurheilua. Mutta todettava on, että kovasti mieli kirkastuu, kun kaappiin ilmestyvät uudet juoksukengät. Tai kun posti tuo uuden juoksukellon…

Garmin Venu sq ♡

Kaikki sai alkunsa virtuaalijuoksutapahtumasta. Juoksusiskotriollemme virtuaalimaailma on vasta avautumassa, ja uteliaan innostuneina syöksähdimme niistä ensimmäiseen. Suorituksen todentamista pähkäillessämme ihmettelimme, miten gps-linkki on tarkoitus jakaa:

Kuten kaikki tietävät, riittää, että ajatuksen heittää ilmaan. Sinnehän se sitten jää muhimaan ja polte kasvaa. Yhtäkkiä näin ihania juoksukelloja kaikkialla. Vaivihkaa vilkuilin ystävien ranteita; tuollakin on noin nätti. Omani tuntui rumalta ja kolkolta. Iltaisin kurkistelin, mitä vaihtoehtoja netti ehdottelee. Ja ehdottelihan se. Olin kerrasta myyty, kun ruudulle napsahti Garminin uutuus: Garmin Venu sq music. Ruusukultainen. Hiekan värinen ranneke.

Kauneuden lisäksi kellossa on toki tekniikkaakin, josta en vielä paljoakaan ymmärrä. Pulssioksimetri on toistaiseksi tuntematon käsite, mutta aion asian selvittää. Body batteryn hahmotan; se kertoo, onko naisessa virtaa, vai onko jo aika hakeutua latautumaan. Hengityksen seuranta lienee kaltaiselleni blondille vähintäänkin välttämätön – jospa vaikka jännityksissäni unohdan hengittää. Stressinseuranta ja rentoutumisharjoitukset lupaavat viedä kohti henkistä tasapainoa. Kaupan kassalla riittää, että vilauttaa kelloa. Urheilusovelluksia on ainakin 20 ja jossain kellon uumenissa lymyää myös Garmin-valmentaja. 25 maratonia juosseen ja ultramatkoille vastikään sujahtaneen kotikuntoilijan tarpeisiin ominaisuudet lienevät riittäviä.

Mutta oliko kellon uusimiselle todellista tarvetta? Rehellisesti sanoen ei. Uskollinen Garmin Forerunner 35 on palvellut vuosikaudet. Jokaisen juoksuni se on tallentanut, eikä koskaan ole oikutellut eikä temppuillut. Kelpo kaveri siis, vaikkakin vähän ruma.

Tunsin haikeutta riisuessani vanhan kelloni ja tunkiessani sen kaapin perälle. Vielä oli virtaakin jäljellä. Mutta uusi on kaunis ja sen muoto hivelee silmiä. Ja jos ei muuta, ensimmäinen testilenkki sujahti kevein askelin ja hymy korvissa.