juoksu, juoksukilpailu, polkujuoksu

Yöttömän yön kisassa – kokemuksena Salla Midnight Trail Run

Kun siitepölykausikurimusta oli kotona jatkunut viikkoja korvatulehduksineen, ja herääminen astmakohtaukseen alkoi olemaan arkea, tuntui helpottavalta ajatukselta singahtaa hetkeksi pohjoiseen. Koivun kukinta Kuusamon ja Sallan korkeuksilla oli ohi, eikä heinän kukinta ollut vielä ehtinyt alkaa. Kun tytär vielä ehdotti osallistumaan keskiyön auringon alla juostavaan polkukisaan, olin myyty.

Kisaa edeltävänä päivänä satoi. Tuntui absurdilta, että Etelä-Suomeen oli iskenyt 30 asteen helleaalto, kun pohjoisessa lenkkeillessä kaipasi sormikkaita.

Kuitenkin kisa-aamuna heräsin viideltä silmäluomien läpi tunkeutuvaan ja jo reippaasti lämmittävään auringonpaisteeseen. Kun lisäksi olin mennyt yön valoisuuden sekoittamana nukkumaan myöhään, jäi uni muutamaan tuntiin.

Ajattelin nukkua päiväunet, mutta isosiskon aamupäivään sijoittunut ultrajuoksu piti adrenaliinitasoni korkeana. Niinpä nukkumisen sijaan siivosin ja maalasin puupintoja, kunnes oli aika vaihtaa kisavaatetusta päälle ja ajella lähtöpaikalle.

Kisapaikka löytyi helposti Sallatunturin juurelta ja juoksunumeronhaku kisamuodollisuuksineen oli nopeasti hoidettu. Kisakuulutukset antoivat ohjeita ja muistuttivat juoksijoille juoksun jälkeen vapaasti käytössä olevien lempeiden saunalöylyjen jo lämpenevän.

Kun reitille lähdettiin, en tiennyt mitä odottaa. En asettunut lähtijöiden kärkeen, vaan ajattelin ottaa juoksun lähinnä mukavana ja leppoisan kokemuksena ilman aikatavoitetta. Olin alunperinkin lähtenyt kisaan vähän ex tempore ja osallistumisen vahvistin netissä vasta kisapäivänä.

Lähtölistan mukaan moni juoksijoista oli taustaltaan suunnistaja ja se tuntui luonnolliselta, sillä olihan kisa Sallan Karhujen järjestämä. Suurimmalla osalla oli varusteina polkujuoksukengät ja selässä juoksuliivit juomapulloineen.

Itsellä oli olo, kun joskus koulun kokeeseen mennessä, kun olit paikalla, mutta kaikki oli hukassa kumista ja kynästä lähtien. Juoksutakki tuntui lämpimässä ilmassa huonolta vaihtoehdolta ja mökkitossut heikolta valinnalta. Pojalta viimehetkellä lainattu lippis ja mökkilenkeille tarkoitetut kirjavat lenkkihousut ja juoksupaita saivat viimehetkellä off-käsittelyn ympärillä parveilevien sääskien johdosta.

Lähdöt, joita oli kaksi, käynnistyivät vartin välein aikataulussaan. Alkumatka juostiin polulla ja mukavan leveäksi rakennetuilla pitkospuilla. Matkalla polku vaihteli helposta tekniseen ja osaksi jopa haastavaan. Välillä mentiin pitkin luonnonkaunista – ja juuri ja juuri juostavaa polkua (mätäspolkua), sekä ylitettiin virtaavia puroja. Osa reitistä oli selvästi hiihtoladun pohjaa. Loppuun osui mutaisempia pätkiä, kuluneita pitkospuita ja nousua ja laskua.

Koska omat polkujuoksutossuni lojuivat kotona, sain tavalliset lenkkarini mudassa ja kosteikossa nopeasti kastumaan. Kerran liukastuin juurakkoon niin, että lennähdin polvilleni ja kädessä matkan ajan kulkenut kännykkä putosi maahan.

Reitti oli hyvin merkitty, ja vain muutamaan kertaan pohdin, mahdanko varmasti vielä juosta oikealla polulla. Puolivälissä matkaa oli mehu- ja vesipiste sipseineen ja suklaineen.

Tunnelma kisassa ja kisapaikalla oli leppeä. Pienessä, vajaan 3500 tuhannen asukkaan kunnassa tapahtuma oli noteerattu myös ei juoksijoiden piirissä ja paikalla oli katsojina niin kyläläisiä kun vanhempia suunnistajia. Monet juoksijoista tunsivat toisensa ja iloisia kuulumisia opiskelu- ja työpaikoista ja eri juoksutapahtumista vaihdettiin. Osallistujia oli selvästi myös samasta perhepiiristä. Maalisuoralla ohitseni pinkoi ensin poika ja sitten pojan isä.

Kaikkinensa osallistujia Salla Midnight trail run kisatapahtumissa oli hieman yli sata. En ehkä lähtisi tähän kisaan erikseen Etelä-Suomesta asti, mutta voisin hyvin juosta tapahtumassa uudelleen, jos se sattuisi sellaiseen ajankohtaan, jolloin muutenkin matkustaisin seuduille samoilemaan.

Yöttömän yönä pidetyssä tapahtumassa on oma viehätyksensä ja omaleimaisuutensa. Ainoa miinus tällaisissa pienemmissä tapahtumissa on se, ettei kisasta jää juoksijalle osallistumismitallia tai muuta konkreettista esinettä kotiin vietäväksi. Pieni puinen kaulaan pujotettava Salla -mitalli olisi siten ehdotonta plussaa, vaikka jäähän näistä tapahtumista aina mieleen muistoja.

Salla Midnight trail run tapahtuma järjestettiin Sallassa 19-20.6.2021. Kisamatkoina oli lasten tapahtuman lisäksi 10 ja 24 km:n polkujuoksut ja 10 km:n joukkuekisa. Nousu- ja laskumetrejä Ruuhitunturin ja Pirttivaaran ylityksestä kertyy 460 metriä. Kisa sopii hyvin monenlaiselle kisaajalle, kun aikarajaa ei ole ja kaikki odotellaan maaliin.

1 vastaus artikkeliin “Yöttömän yön kisassa – kokemuksena Salla Midnight Trail Run”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s