Uncategorized

Hei beibi, s√§ oot vaan niin ihana ūüéĶ

….rallattelee pirtsakka Chisu.

Ketäpä ei riemastuttaisi, kun kehutaan!

Meillä suomalaisilla on harvinaislaatuinen taito kääntää kehutkin moitteeksi. Havahduin asiaan, kun törmäsin eräällä somepalstalla juoksemisesta käytyyn keskusteluun. Aloitteleva lenkkeilijä tuskaili, ettei hän koe kuuluvansa ollenkaan joukkoon, kun pystyy juoksemaan vain vaivaiset viisi kilometriä. Toiset pinkovat kymmeniä kilometrejä päivittäin, siihen vielä pystypunnerrukset ja salitreenit päälle. Aloittelevan juoksijan suoritukset jäivät someuhon jalkoihin Рvähän niinkuin niillä kilpakumppaneilla, jotka joutuivat todistamaan etiopialaisen Homiyu Tesfayen tempausta. Mestari veteli maalialueella joukon etunojapunnerruksia odotellessaan muiden pääsyä perille (Juoksija-lehti 4/2021, s. 73).

Ehkä olisi hyvä muistaa, että somessa kaikki on kaunista ja ruoho vihreämpää. Ja uho herkässä, niinkuin tuolla etiopialaisella. Totuuden toinen puoli saattaa hyvinkin jäädä kiiltokuvien katveeseen. Harva meistä nimittäin mainostaa kiukkupäiviään, eikä rumia kuviakaan paljon tule postailtua. Kokonaiskuva jää väkisinkin vaillinaiseksi.

Ultrajuoksun j√§lkeen ei kiiltokuvaotoksia irtoa…

Wikipedian mukaan kehu tarkoittaa positiivista tai kiittävää arviota. Arviota! Siihenhän se sitten tyssää ja kääntyy epäkehuksi Рarviointi itsessään on jo sanana sellainen, että kriittisyys nostaa päätään. Ei ihme, että itsetunto ropisee.

Vanhemmuuden ruuhkavuosina vietin lukuisia tunteja j√§√§kylmiss√§ j√§√§halleissa tytt√§rien muodostelmaluistelukisoja seuraten. J√§nnitin ja purin huuleni halki – tyt√∂t olivat upeita, taitavia, itsetuntoa uhkuvia. Arviointi koitui kuitenkin takapiruksi, joka yll√§tti kesken menestysvauhdin. H√§mmentyneen√§ seurasin, kun tyt√§r ilmoitti saaneensa loppui√§kseen tarpeekseen siit√§, ett√§ jokainen askel, jokainen sy√∂ty kalori ja jokainen vatsalihasliike tilastoitiin ja arvioitiin. Ikin√§ h√§n ei en√§√§ sallisi kenenk√§√§n mitata mit√§√§n. SM-ura p√§√§ttyi kertaheitolla, ja liikunnan riemukin n√§ytti kadonneen. Onneksi ’ikin√§’ on suhteellinen k√§site, ja vuodet ovat pehmitt√§neet kokemaa. Luistimetkin ovat taas p√§√§sseet viilett√§m√§√§n j√§√§lle – mutta vain iloa tuomaan.

Jokin aika sitten kirjoitin, miten surulliseksi tunsin oloni, kun törmäsin artikkeliin pikkulasten laihdutusvimmasta. Tiukka pyykkilautavatsa ja teräksiset pakarat ovat monilla aikuisillakin haavelistan kärjessä, mutta mitäs jos oma tavoite onkin lähinnä hyvinvointi ja mielen virkeys? Liikkuminen on hyvästä, vaikkei se varsinaiselta treeniltä tuntuisikaan. Omaa suorituskykyään ei kannata lähteä vertaamaan kahden tunnin maratoonarin treeniohjelmaan, jos se ei ole itselläkin tavoitteena Рjospa riittäisikin ihan vaan, että liikkumisesta tulee hyvä olo, terveys on kohdillaan ja elinvoimaa riittää.

Hampaat irvessä vääntämisellä treenin kuin treenin saa helposti kääntymään lähinnä inhottavaksi. Luterilaisella etiikalla kasvatetulle mielelle harjoitusten skippaaminen voi olla synneistä pahin. Lenkille on lähdettävä, vaikka ällöttäisi. Ja sitten päädytäänkin kieriskelemään ylikunnon syövereihin, kuten siskolleni Katjalle kävi.

T√§ll√§ viikolla vietettiin vuosittaista ’√§l√§ laihduta’ -p√§iv√§√§. Sy√∂mish√§iri√∂liitto on huolissaan siit√§, ett√§ arkemme on t√§ynn√§ √§√§rimm√§isyyksiin menev√§√§ ulkon√§√∂n (lue: laihuuden) ihannointia. Tuo mainitsemani pikkulasten laihdutusvimma yhdistyy √∂veriksi menev√§√§n liikkumiseen. Ja kyll√§h√§n siin√§ liikunnan ilo hupenee, jos ainoa kannustin on kilojen kariseminen.

Palatakseni tuohon somepalstan kommenttiin; se, joka jaksaa juosta viisi kilometriä, voi olla todella ylpeä itsestään! On nimittäin niin, että suurin osa suomalaisista aikuisista viettää valtaosan valveillaolostaan paikoillaan. Paikoillaan! Siis istuen tai makuulla. Rasittavaa liikuntaa kertyy vaivainen prosentti valveillaoloajasta. Tämä ilmenee valtioneuvoston julkaisusta: 978-952-263-585-3. Kahdeksasluokkalaisille tehdyssä Move 2020-mittauksessa joka kuudes ei päässyt kyykkyyn ja joka neljäs ei onnistunut alaselän ojennuksessa. Sisäministeriön kansallisessa riskiarviossa vuonna 2019 todettiin, että suomalaisten heikentynyt fyysinen kunto on huomioitava jopa merkittävänä turvallisuuteen liittyvänä uhkatekijänä.

Riittämättömyyden tunteessa pyörimisen sijaan haluaisin ripotella meidän kaikkien mieliin leppoisuutta. Joskus voisi tehdä ihan hyvää antaa itselleenkin lupa laskea rimaa hieman. Jatkuva itsensä moittiminen murentaa mieltä, ja ankeat ajatukset ruokkivat itseään. Positiivisilla pohdinnoilla puolestaan olo muuttuu rennommaksi ja oksitosiini pääsee jylläämään. Peilistä katsovaan silmäpariin kannattaa silloin tällöin vilkaista arvostaen ja kunnioittaen: siellähän onkin tosi hyvä tyyppi! Ja hemmetti, jaksaa vieläpä juosta viisi kilometriä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimiss√§. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimiss√§. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimiss√§. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimiss√§. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s