Uncategorized

State Parks – osa 2

Alkukesästä Texasissa kärsii vielä olla ulkona. Kesän edetessä ulkoiluun soveltuva aika lyhenee, kunnes lopulta alle neljänkymmenen celsiusasteen lämpötiloja on tarjolla vain aamuvarhaisella ja iltamyöhällä. Elokuun lempinimi onkin näillä tienoin tuttavallisesti ”hell month”.

Keski-Texas on kaukana merenrannasta, mutta täällä on paljon lampia, järviä ja jokia. Kuumilla säillä kesäiset aktiviteetit keskittyvät vesien äärelle. Uinnin lisäksi ihmiset melovat, suppailevat ja vain lojuvat vedessä uimarenkaiden ja -patjojen päällä. Alkukesä on tähänkin parasta aikaa: loppukesästä sinilevä riivaa monia vesistöjä. Harvinainen, mutta kohdalle osuessaan lähes sataprosenttisen tappava vaara on myös aivoja syövä ameeba naegleria fowleri. Sitä esiintyy paikallisissa vesistöissä todennäköisimmin loppukesällä, kun vedet ovat lämpimpiä eivätkä niin runsaasti virtaile.

Toukokuussa 2020 olimme kököttäneet sisällä pitkään. Austin oli ollut lockdownissa ja alkuun myös puistoja, viheralueita ja kansallispuistoja suljettiin. Kun niitä alettiin huhtikuun lopulla avata, päiväkäyttäjien piti varata itselleen liput. Näin valvottiin, että puistot operoivat maksimissaan 25 prosentin kapasiteetilla. Halusimme ulos, ja lähdimme viettämään toukokuista päivää ja puolison synttäreitä Pedernales Falls State Parkiin.

Olin käynyt Pedernalesissa työkaverin kanssa jo vuotta aiemmin, kun perhe vielä pakkasi tavaroita Kaliforniassa. Halusin näyttää lapsille ihastuttavat villikukkaniityt ja kylmän joen. Vesiputouksessa oli tänä vuonna enemmän vettä, ja joki yllättäen lämpimämpi. Kahlasimme pitkän matkaa matalaa, kivikkoista pohjaa pitkin ennen kuin lopulta pääsimme uimaan. Nautimme ihanan lounaan aivan autiolla picnic-alueella ja otimme kuvia vesiputousalueella. Lapset saivat hortoilla ja seikkailla, vaellella kauas aikuisista, sillä avarassa maastossa näki pitkälle – eikä puistossa ollut juuri ketään.

Kukkaniityn takana virtaa joki.
Vesi virtaa pitkän matkaa kalkkikivialueen halki.
Hiekkarannan päädyssä vesi hakeutuu joeksi, joka laskee kukkaniittyalueelle.

Taianomaisesta uimareissusta innostuneina vierailimme heti kesäkuussa McKinney Falls State Park -luonnonpuistossa. McKinney Falls kuvastaa Austinia hyvin – state park kaupungin sisällä ja vieläpä varsin lähellä keskustaa.

Olimme käyneet puistossa lyhyesti edellisenä jouluna, jolloin se toimi hienosti ulkoilupaikkana, jossa riitti kävelyreittejä ja kaunista katseltavaa. Kesäkuun kuumuudessa kävely ei ajatuksena houkuttanut. Lojuimme picnic-peiton päällä varjossa, nautimme eväitä ja tuon tuosta hyppäsimme veteen viilentymään. Vedessä sai uida yhdessä muiden ulkoilijoiden – ja alueella luonnonvaraisina elävien kilpikonnien kanssa.

McKinney Falls talvella (Lower Falls)
McKinney Falls kesällä (Lower Falls)
Upper Falls kesällä

Vaikka olimme viime vuonna ahkeria, monen monta hienoa luonnonpuistoa on kohtuullisen ajomatkan päässä vielä näkemättä. Lähialueilta listan kärkipäähän pääsevät Inks Lake ja Enchancted Rock. Kun jonakin pitkänä viikonloppuna innostumme lähtemään kauemmas, retken voisi suunnata esimerkiksi Palo Duro Canyon State Parkiin tai Big Bend National Parkiin. Opin vastikään, että kummassakin voisi myös maastopyöräillä…

1 vastaus artikkeliin “State Parks – osa 2”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s