#korona, juoksu, polkujuoksu, Terveys

Reippailua KK Nuts hengessä – tai ainakin melkein!

Jostain syystä tuntuu, että odotan yhä kesää. En tunnu ymmärtävän, että se on jo. Tässä ja nyt.

Yhtenä syynä alkaneen kesän sisäistämättömyyteen lienee kahdeksanviikkoisessa sairastelussa. Kokemus keväästä leskenlehtineen piirtyi aivokuoreen lähinnä puhelimen välityksellä. Liikkuminen rajoittui koiran kanssa tehtyihin lyhkäisiin kävelyihin ja viikot kuluivat sohvalla.

Myös kevään juoksutapahtumien peruuntumiset vaikuttavat. Ei ollut perinteistä kauden kunnosta kertovaa Länsiväyläjuoksua, iloista HCR.ää ja KK Nutsia. Kaikki tuntuu olevan vasta ”sitten joskus”. Nyt ei tunnu tapahtuvan mitään.

Toki innokkaimmat kirmaavat kisareittejä itsekseen. Nytkin viikonloppuna kymmenen omatoimiultraajaa juoksee KK Nutsin reitillä. Sateessa. Kantaen itse kaikki energiatarpeet ja juomansa. Itse en siihen pystyisi. Voisin korkeintaan olla hengessä mukana ja kivuta reitinvarrelle kannustamaan.

Kesäkuu!

Toisaalta omalle – ja toisinaan hyvinkin kärsimättömälle luonteelleni on ollut raastavaa hyväksyä miten pohjalukemiin kunto voi laskea. On ollut aloitettava lähes alusta.

Olen kävellyt rauhallisia lenkkejä. Muutaman kerran olen tehnyt kävelyn ja juoksun yhdistelyä ja ylämäissä olen suosiolla hidastanut. Liikuttua kilometrejä on kertynyt vähän (140 kuukaudessa).

Eilen KK Nuts reitillä jokainen nousu ja lasku tuntuivat kamalilta. Jalat olivat tönköt. Hengästyin. Jouduin pysähtelemään. Elimistö huusi tarvitsevansa lisää energiaa. Mieleni vinkui, ettei jaksa, että olisi parempi kääntyä takaisin. Luovuttaa. KK Nutsin viimeisen 7 km:n reitti, jota olen pitänyt lähinnä hauskana tuntuikin nyt lähes ylivoimaiselta.

Ei pitäisi vaatia itseltä vielä samaa kuin ennen. Eikä pitäisi sätkyillä vaikka lihakset jomotelevat vähästä, kuin huonosti valmistauduttun maratonin jälkeen ja hengitys on raskasta. Pitää vain malttaa. Antaa elimistölle ja sykkeille aikaa palautua. Tehdä rennompaa treenejä ja levätä.

On myös jotenkin lohduttavaa, kun tieto koronan jälkioireista lisääntyy. Seuraamassani infossa HUSin infektiotautien ylilääkäri kertoi toipumisen vievän toisilta kuukausia, jopa puolikin vuotta. Vaurioiden ja tulehdusten lopullinen korjautuminen keuhkoissa ja verisuonissa vie aikansa. Outoja oireita tai jälkimaininkeja voi siis riittää. Liian vaativa liikkuminen liian aikaisin voi olla jopa haitaksi, kuten siskonikin omaa toipumistaan pohtiessa kirjoitti.

Jos KK Nuts olisi tänä vuonna pidetty, olisin lähtenyt matkaan. En olisi suostunut luovuttamaan tai siirtämään osallistumista seuraavaan vuoteen. Älyni ei olisi riittänyt nujertamaan tahtovaa mieltä – vaikka tajuan, että puolikuntoisena ja liian lyhyellä toipumisella olisin tehnyt itselleni vain hallaa.

Miksi kiirehtiä ja pilata kuntoaan? Polut kuitenkin pysyvät. Odottaen ”sitten kun” aikaa. Siihen asti minun on parasta nauttia KK Nuts reitistä vain paloina ja antaa mielessäni tukea niille kunnon puolesta voimissaan oleville sisseille, jotka omaa juoksua nyt sitkeästi KK Nuts tapahtuman hengessä taivaltavat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s