mieli, Treenit

Kun sitä luulee aina olevansa huippukunnossa!

Ihmisluonto on hassu. Kun juoksu kulkee, asiaa ei pahemmin mieti. Sitä vain kiristää juoksutahtia ja tehtailee ennätyksiä toisensa perään. Kalenteri täyttyy uusista kisoista ja valloituksista. Elämä hymyilee.

Kisat ovat aina ikimuistoisia!

Välillä kuitenkin tulee taantumia ja takapakkeja. Silti mieli haluaa ajatella toisin. Se muistaa vain niitä kultahetkiä, kun juoksu on kulkenut. Sitä, kun intervallitreenin on pystynyt tekemään edellistä kertaa tehokkaammin! Kun porrastreeni on sujunut kevyemmin. Vakiolenkki kulkenut nopeammin. Matkat pidentyneet.

Mieli ei halua hyväksyä sitä, että kunto ei olekaan aina yhtä hyvä ja sama. Se ei halua myöntää ja luovuttaa, kun lenkki ei kulje. Hyväksyä, että hengästyy. Myöntää, että päässä tuntuu siltä, että taju lähtee. Että on pakotettu ottamaan jokaisen seuraavan askeleen, vaikka tekee mieli luovuttaa. Kävellä.

Reilu viikko sitten olin ystäväni kanssa juoksulenkillä. Emme olleet erityisesti suunnitelleet juoksevamme, mutta kun sekä mukana olevassa koirassani että ystävässäni tuntui riittävän virtaa, päätimmekin juosta.

Tässä pakkauksessa riittää virtaa!

Vaatetukseni ja tossut olivat väärät. Kuumuus vaivasi. Ystäväni juoksu oli ilmavaa. Hän pinkoi kevyesti ylämäet ja kiihdytteli menoaan. Teki ylimääräisiä ympyröitä ja hyppyjä.

Minä puuskutin. Ylämäen kohdalla teki mieli kävellä. Alamäessä jalat tuntuivat puupökkelöltä. Hyvin pian näin ystäväni selän katoavan pururadan mutkan taa. Yritin saada itseeni vauhtia. Mutta ei. Juoksu tuntui vain pahalta!

Ja vaikka ystävä kannusti, lenkki ei sujunut. Viiden kilometrin jälkeen oli pakko lopettaa. Todettava, ettei näillä sykkeellä kannattanut jatkaa.

Peruslenkin turhan korkeat sykkeet.

Olin usean viikon ajan potenut erinäisiä virusflunssan oireita. Lisäksi kättä oli vaivannut tenniskyynärpää (tai minun tapauksessani enemmänkin hiirikäsi). Olin joutunut himmaamaan liikkumista.

Silti pänni! En osannut iloita siitä, että toisella meno kulki. Ajatukseni pyörivät vain hetkissä, jolloin viimeksi olin kokenut juoksuni kulkevan. Tuntenut sen flown.

Olisi ollut järkevämpää antaa keholle flunssan jälkeen hieman palautumisaikaa. Myöntää, että itseä on hyvä välillä kuunnella ja rakentaa maltilla taas kuntopohjaa ja tietä kohti niitä hetkiä, mistä nyt vain haaveilin.

”Jos en tee rakentavaa ja kehittävää treeniä, vaan vain höntsäilen, on turha odottaa myöskään sitä kuuta taivaalta.