Telakalla, Terveys

Hamstring 1: diagnoosi ja fysioterapiaan

Minulla kesti oikeasti hävettävän kauan tajuta, että olin saanut (rasitus)vamman. Olin ollut pitkään jumissa sieltä täältä, joten yksi pakaran jomotus ei kauheasti herättänyt huomiota. Vasta, kun katsoin dokumentin The Ultimate Triahtlon (aika äärimmäistä touhua, mutta suosittelen katsomaan), havahduin pohtimaan, että noita oireitahan minullakin on. Sitten menin lääkärille. Ensin itse asiassa yritin varata suoraan ajan fysioterapiaan, mutta sepä ei onnistunutkaan. Fysioterapeutti tarvitsi lääkärin diagnoosin (vastuuvapautusjuttuja, luulisin).

Lääkäri diagnosoi 1. luokan lievän hamstring-vamman ja kirjoitti lähetteen fysioterapiaan. Lääkärin kassakone sanoi chi-ching, omavastuuosuuteni oli $40. Hän antoi myös vanhentuneita ohjeita, joiden mukaan hamstringia olisi pitänyt heti ryhtyä venyttämään. Huonoin asia, minkä sille siinä vaiheessa olisi voinut tehdä, totesi sitten fysioterapeutti. Terveellinen muistutus siitä, että (yhdysvaltalainen) yleislääkäri ei välttämättä kohtaa urheiluvammoja joka päivä, eikä muista/tiedä ajantasaisia hoitosuosituksia.

Alkuun annettiin kevyet kuminauhat

Fysioterapeutin sain etsiä itse. Millä perusteilla se tehdään, ellei ole kaveria, keneltä kysyä? No täällä päin maailmaa mennään katsomaan arviointeja Yelp-sovelluksesta. Fysioterapeutikseni valikoitui kokenut kaveri, jolla oli loistavat arvioinnit Yelpissä ja joka oli valmistunut ammattiinsa suunnilleen samoihin aikoihin, kun itse tapailin ensiaskeleitani. Nettisivujen perusteella hän oli erikoistunut urheiluvammoihin. Olisin tuota pikaa elämäni kunnossa!

Aloitin fysioterapian ehkä suurin odotuksin ja luulin, että ihmeparantumisen lisäksi kävisimme läpi syitä ja seurauksia, sekä pohtisimme juoksutekniikkaani. No ei. Kyseisen fyssarin vastaanotto oli rakennettu niin, että hän samaan aikaan hoiti/valvoi usean potilaan kuntoutusta yhdessä suuressa huoneessa. Kommunikoin ehkä enemmän apulaisten kuin itse terapeutin kanssa.

Fyssari otti sen urheiluvammoista vähän tietäneen lääkärin antaman diagnoosin aika lailla annettuna eikä ainakaan ilmaissut sitä, jos arveli, että diagnoosi vaatisi hienosäätöä. Hiukan keskusteltiin terapian edetessä siitä, ettei paraneminen edennyt siten, kuin hän olisi olettanut. Itse arvelin, että ehkäpä siksi, että kyseessä ei alunperinkään ollut grade 1 tear/pull. Mutta hänellä ei lopulta siis ollut kauheasti aikaa pohtia yksittäisten potilaiden tilannetta – tai ehkä yksi hamstring-vamma ei vain ollut alunperinkään niin kovin kiinnostava tapaus. Mitä nyt huoneessa muiden tilanteita väkisinkin kuulin, niin kyllä sieltä dramaattisempiakin kertomuksia löytyi.

Marraskuu meni kävellen: tässä koiran kanssa roskalenkillä.

Sittemmin luin itse hamstring-vammoista paljonkin ja oivalsin, että oireeni täsmäävät High Hamstring Tendonitis -nimiseen vaivaan, joka paranee hitaasti ja kroonistuu herkästi. Vaurion ydinalue ei ole lihaksessa, vaan jänteessä, ja kun jänteessä ei ole sanottavasti verenkiertoa, se ei myöskään toivu samoin kuin lihas. Mutta tiedä häntä, vaikea on maallikon sanoa.

Fysioterapeutti ei missään vaiheessa suostunut pohtimaan kanssani sitä, mikä vamman oli aiheuttanut. Kengät? Kuulemma liian painavat kengät voisivat aiheuttaa tämän. Muistelin juoksuja, joiden aikana painelin aluksi mudan läpi ja juoksin sitten loppumatkan kengillä, joita ylimääräinen paino heilutti epävakaasti sinne tänne. Jooga? Kävin keväällä ja alkukesästä joogassa ajatellen, että se oli kehonhuoltoa duathlon-harjoittelun oheen. Mutta kuulemma joogan venytykset voivat olla liikaa. Pyöräily? Tiesin, että maantiepyöräni oli minulle himpan suuri, mutta en koskaan pysähtynyt ajattelemaan sitä, että aavistuksen väärä ajoasento voisi aiheuttaa vamman. Rasitus? Ehkä yksinkertaisesti liika oli liikaa.

Olin potenut kipua pakarassa ja takareidessä noin kuutisen viikkoa siinä vaiheessa, kun hakeuduin fysioterapiaan. Tuona aikana olin juossut vain muutaman hassun kerran. Fysioterapian edetessä sain välillä luvan kokeilla juoksua uudelleen, mutta kipu oli läsnä heti ensi askelista lähtien. Sitten taas jatkettiin niillä staattisilla harjoituksilla.

Joulukuun haikkimaisemia

Koin, että olimme lopulta fyssarin kanssa kumpikin turhautuneita siitä, ettei homma edennyt toivotulla tavalla. Noin kuuden viikon hinkkaamisen jälkeen kävelin ulos varaamatta uutta aikaa, eikä kukaan soitellut perään. Arvelin, että olin saanut riittävästi tietoa jatkaakseni tästä omin voimin. Ja kävihän se jumppa myös kukkaron päälle: vakuutuksen jälkeenkin fysioterapia edelleen maksoi viisikymppiä per moikkaus (käyntejä viikossa kahdesta kolmeen).

Koko hamstring-vaivan akuuttivaiheen läpi sain onneksi pyöräillä, uida ja kävellä niin paljon kuin pakara kesti. Joulu- ja tammikuussa, siis yli kaksi kuukautta hoidon aloittamisen jälkeen, olen tehnyt äärimmäisen hidasta paluuta takaisin juoksun pariin. Tämä vaiva kroonistuu ja uusiutuu herkästi, ja haluan tehdä kaikkeni välttääkseni molemmat lopputulemat. Jälleen kerran juoksu opettaa minulle kärsivällisyyttä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s