Uncategorized

YHTEISJUTTU: Uuden vuosikymmenen uudet kujeet

Anutherunner:

Vuoden ensimmäinen ”treeni” tapahtui fyssarin johdolla. Itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuna niskani oli turvonnut palloksi ja sitä tässä on nyt sitten saanut ihmetellä. Välilevypullistuma ja kaikenlaista iän tuomaa kulumaa ja kremppaa.

Ensimmäisen lääkärin tuomio oli tyly: saisin unohtaa pitkät lenkit. Fyssari on ollut toiveikkaampi, joten vielä en heitä pyyhettä kehiin.

Yritän nauttia siitä, että pitkien kävelylenkkien ohessa saan tehdä pieniä, lyhyitä hölkkäpyrähdyksiä. Ja yritän olla kiitollinen siitä, että kroppani näyttää korjaavan itseään nopeasti.

Ja yritän oppia tästä jotain: ei pelkkää yksipuolista raastamista. Olen ottanut core-harjoittelun osaksi ajatteluani (en siis vielä aktiiviseksi osaksi varsinaista toimintaa…), ja yritän omaksua sen säännölliseksi tavakseni.

Yritän antaa itselleni aikaa myös ihan pelkkään nautintoliikkumiseen: patikoimiseen poluilla, rauhalliseen melomiseen merellä ja ihan vaan leppoisaan venyttelyyn edes joskus. Aikamoista yrittämistä siis!

Sirpatherunner:

Vuosikymmen alkoi vanhoilla kujeilla. Oli parempi hoitaa eka lenkki saman tien alta pois, ja niinpä olinkin koluamassa naapuruston teitä vuoden ensimmäisenä päivänä hetikohta aamukahdeksan jälkeen.

Nämä minun lenkkini tosin ovat edelleen enemmän terapiaa kuin juoksua. Tällä hetkellä juoksen 1,5 minuuttia, kävelen 30 sekuntia ja toistan saman kahdeksaan kertaan. Uskokaa tai älkää, kuukausien telakan jälkeen tämä aivan riittää – tosin harkittu askel kerrallaan juoksua tulee lisää ja kävelyä vähemmän.

YMCAlta tipahtelee jo tasaiseen tahtiin viestejä helmikuussa alkavasta triathlon-valmennuksesta. Pikkuhiljaa alkaisi olla aika saada tämä ylimenokausi ja hamstring-taisto pakettiin.

Katjatherunner:

Olen aika tunneihminen. Tykkään vuoden lopussa summata mennyttä kautta ja pohtia tulevan vuoden painotuksia.

Olen myös hieman hassu siten, että ajattelen vuodenvaihteen hyvin kuvaavan sitä, millainen koko seuraavasta vuodesta tulee. Toki ikuisena optimistina toivon tulevaisuuden olevan menneisyyttään paremman. Aina.

Vuoden ensimmäinen varsinainen treeni osui toisen päivän iltaan. Vuodenvaihteen ilotulitusten katselu ja lyhyet yöunet verottivat voimavaroja ensimmäisen päivän osalta ja tyydyin tekemään vain kävelylenkin koirani kanssa.

Nuorison kanssa odottamassa keskiyön soihtulaskua ja ilotulitusta, vaikka nukkuminen olisi houkuttanut enempi!

Toisena päivänä sen sijaan jo kanttailin maitohapot lihaksissa kihelmöiden laskuja Rukan mäissä ja jatkoin illalla reippailua yksin tehdyn hiihtotreenin parissa. Suihkin sekä perinteisellä että luistelutyylillä.

Liikkuessa mieli piristyy. Vaikka vasemman jalan murtuma muistutteli itsestään, en antanut sen häiritä. Treenin jälkeen olo oli hyvä ja oli mukava puikahtaa rentoutumaan yksin saunan lämpöön.

Treeniä tehdessä tunsin muutaman joulukilon liikkuvan lanteilla. Olenkin luvannut näin vuoden vaihduttua palauttaa vatsa- ja selkälihastreenit mukaan ohjelmaan. Muutoin pidän mieleni vielä auki kevään ja tulevan vuoden koitosten osalta. Etenen päivä kerrallaan – kaikista mahdollisista mieltä piristävistä aktiviteeteistä nauttien.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s