muut lajit, Teksas/ulkosuomalainen

SoulCycle-tunnilla

Työkaveri tuli kaupunkiin. Hän on juoksija, mutta kylmään Kaliforniaan tottuneena karsasti Teksasin kesää. ”En kestä sitä kuumuutta”, hän tunnusti (vaikka nythän täällä on jo aamuisin usein alle 80 F / 27 C!). Työkaveri on innokas SoulCyclisti, joten lähdin hänen kanssaan ensimmäiselle tunnilleni.

Meillä oli yhdeksältä tapaaminen asiakkaan kanssa, joten menimme 45 minuutin aamutunnille seitsemäksi. Etukäteen piti kirjautua SoulCyclen sivuille / appiin, varata pyörä ja maksaa tunti. $20! Ja se oli siis eka tunti puoli-ilmaiseksi.

Austinin keskusta klo 6.27.

Hinnalle sai kyllä vastinetta. Ekan tunnin pyöräilykengät kuuluivat hintaan. Tiskillä oli tarjolla hiuspampuloita ja korvatulppia, suihkussa kaikki bergamonttihoitoaineesta kasvosaippuaan.

Avulias henkilökuntakin hääri ympärillä kaiken aikaa ja auttoi niin asentamaan pyörää kuin klipsuttelemaan niitä kenkiä polkimiin. Tuntui vähän siltä, kuin ei olisi ryhmäliikuntatunnilla ollutkaan, vaan ehkä day spassa. Omat puhelimet he ystävällisesti pyysivät laittamaan pois, kun työkaveri olisi nopsasti vain vastannut yhteen viestiin.

Itse tunti ajetaan suurimmaksi osaksi hämärässä. Ohjaajan luona edessä oli neljä suurta kynttilälyhtyä, jotka tunnin loppupuolella rituaalinomaisesti puhallettiin sammuksiin. Ohjaaja kuljetti kynttilän kerrallaan jonkun ajajan luokse.

Välillä valaistiin ohjaaja, jotta saatoimme nähdä, mitä piti tehdä. Joitakin pyöräpunnerruksia ja käsipainoharjoituksia lukuunottamatta meno oli aika tavanomaista spinningiä. Mitä nyt aina välillä ohjaaja moshasi ja innokkaimmat kiljahtelivat oh yeah.

Omia pyyhkeitä ei tarvittu

Tunnilla pidettiin huolta siitä, että kaikki kokivat olevansa oikeassa paikassa. ”Kuka on täällä ekaa kertaa?” kyseli ohjaaja, ja ekakertalaisille taputettiin. ”Kuka on kaupungissa vieraisilla?” Myöhemmin tunnilla ohjaaja muisti, mistä kyläilijät olivat sanoneet tulleensa ja kyseli: ”San Francisco, how are you doing?”

Alkulämmittelyissä ja loppujäähdyttelyissä ojenneltiin käsiä korkealle ja vedettiin kohti sydäntä sitä kiitollisuutta ja hyvää energiaa, mikä saliin oli tullut. Hmmm.

Ja kun viimeinen mäki oli yhdessä kiivetty (”meitä kaikkia tarvitaan tähän!” vakuutti ohjaaja), riemuitsimme uupuneina miltei kyyneleet silmissä siitä, että olimme kotona: ”You are HOME, we are home!” Ulkosuomalaiselle tämä tämmöinen on aina vähän herkistävää sanastoa.

Kaikki tavarat jätettiin lukittuihin kaappeihin, salissa oli tila tiukassa.

Parkkeerauksen sali olisi maksanut puolestani, ellen olisi vahingossa aamupimeässä eksynyt siihen väärään parkkihalliin. Se meni siis omasta pussista, $18. Auts.

Kaiken kaikkiaan SoulCycle oli hieno kokemus ja antoi upean energiapohjan pitkälle työpäivälle. Varmaan menen näille tunneille vielä uudelleenkin – kun työkaveri taas tulee kaupunkiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s