Muu elämä, Treenit

Viikon vakiot

Sen lisäksi, että olen listaihminen (ks. https://juoksusiskot.wordpress.com/2018/04/12/treenisuunnitelmia-ja-suunnittelemattomia-treeneja/), taidan olla pikkuisen myös vakiokaavoihin kangistunut.

Tuossa taannoin havahduin huomaamaan, että herään aina samoihin aikoihin, oli arki tai loma. Nukkumaankin menen aina tiettyyn kellonaikaan. Lähipiirini tietää, että minulle ei kannata soitella enää yhdeksän jälkeen.

Arvata saattaa, että syön myös aamupalan ja lounaan joka päivä jokseenkin samaan aikaan. Elimistöni tykkää siitä, että rytmi on säännöllinen.

Juoksuharrastukseni alkuaikoina juoksentelin aina vakiolenkkejä. Vakionopeudella ja samaan suuntaan. Halusin juosta yksin; en tykännyt ajatuksesta, että joutuisin säätämään nopeuttani ja rytmiäni jonkun toisen mukaan.

Viisaammat ovat kertoneet, että jos puksuttaa aina samaa rataa, mielekkyys katoaa ja kehittyminen tyssää. Jossain vaiheessa oivalsin, että rutiineja täytyy uskaltaa rikkoa. Uskaltauduin juoksemaan uusille reiteille muiden seurassa; välillä olen päätynyt oman mukaavuusalueeni ulkopuolelle itseäni kovempaan seuraan, välillä taas olen itse se kovempikuntoinen.

Yhä nautin eniten siitä, että saan juosta omassa rauhassani omaa tahtiani ja silloin kun itse haluan. Olen kuitenkin yrittänyt opetella myös uusia hyviä rutiineja; lähes yhtä kivaa on juosta mukavassa seurassa jonkun toisen vauhdilla, vaikka tahti olisikin itselle vähän väärä ja reittivalintakin pikkuisen vinksallaan.

Koiraihmiset tietävät, että vakiokuviot miellyttävät myös nelijalkaisia juoksukavereitamme. Kolme koiraani valpastuvat heti, kun huomaavat, että alan hamuilemaan lenkkivarusteita esiin.

Nyt tuokin rutiinimme on uudistumassa, sillä juoksulenkit alkavat olla liian rankkoja kahdelle vanhimmalle. Joudun pukemaan juoksuvaatteet salaa, sillä ilmeet ovat syyttäviä, kun mukaan ei enää pääsekään. Juoksulenkit ovat korvautuneet pitkillä kävelyillä. Muutoksella on ollut hyvätkin puolensa: oma askelsaldoni on kasvanut, kun käyn ensin juoksemassa ja sen jälkeen vielä pitkällä kävelylenkillä.

Kiireisessä arjessa on helppoa turvautua tuttuihin kuvioihin. Samaa rataa ei silti kannata jäädä jyystämään. Uudistuminen kannattaa, ja lopputulos voi yllättää positiivisesti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s