Treenit

Oletetun ylikunnon reunoilta kohti uudenlaista treenaamista

Olen vuosia juossut etukäteen suunnittelemani juoksuohjelman avulla. Viime syksynä kerroin himmailevani juoksuja ja jätin ohjelmat syrjään. Ajattelin olevani ohjelmoitujen juoksujen ja elämänrytmini vuoksi kiepsahtamassa vahvasti ylikunnon puolelle, sillä juoksusuoritukseni heikkenivät treenaamisesta huolimatta ja nukuin huonosti. Lopulta sykkeet sahasivat kevyemmälläkin lenkillä sellaisiin lukemiin, että heikompaa olisi hirvittänyt.

Hitaan kävelylenkin sykkeitä
Hitaan kävelylenkin sykkeitä

Epäilin sykevaihteluiden syyksi mittavirhettä. Lopulta hain oireisiin apua. Keuhkoni kuvattiin. Sydämeni tarkistettiin magneettikuvauksessa varjo-aineella sekä ultrattiin. Luovutin putkikaupalla verta. Osallistuin rasituskokeeseen sekä sykevaihtelua kartoittavaan Holter-tutkimukseen.

Kuntoni todettiin olevan huomattavasti ikäistäni paremman. Veriarvoni olivat erinomaiset. Ylikunnon mahdollisuutta ei mietitty. Oireet kuitenkin jatkuivat.

Ystäväpiirissä löytyi tilannetajua. Juoksumäärää pudotettiin melkeinpä minulta kysymättä. Huomasin käveleväni ja samoilevani lumihangessa, metsäpoluilla ja meren jäällä. Fillaroin niin hybridipyörällä kuin tandemilla. Suunnistin. Purjehdin. Meloin. Juoksin vain satunnaisesti yksittäisiä, erittäin hitaita lenkkejä ja lepäsin.

Hyötyliikuntaa mastonharjalla
Hyötyliikuntaa mastonharjalla

Stressi väheni. Kaikki tekemäni liikunta tuli lähes huomaamatta ja ilman paineita. Välillä löysin itseni jonkun muistomerkin luota ja toisinaan olin kivunnut kallion päälle ihastelemaan eteen aukeavaa maisemaa. Milloin olin meren rannassa, merellä tai kipsuttelemassa metsässä pitkospuilla. Toisinaan siivosin pihaa, leikkasin nurmikkoa, kantelin tavaroita paikoilleen, haravoin tai tein muuta hyötyliikuntaa. En enää tuijotellut kertyviä kilometrimääriä ja -aikoja ja suorittanut liikuntaa.

Pysähtyminen merenäärellä
Pysähtyminen meren äärellä

Kaiken keskellä pelkäsin kuitenkin kuntoni romahtavan. Soimasin itseäni laiskaksi, kun juoksin niin vähän. Välillä kaivoin esille hiirenkorville vääntyneen juoksukirjan sivut ja pohdin uuden juoksuohjelman laatimista.

Kaikki liikkumiseni tuki kuitenkin peruskunnon ylläpitoa. Kevään muutamat lyhyemmät lappujuoksut, Länsiväylä (17,3 km) ja Helsinki City Run (21,1 km) sujuivat loistavasti. Sykevaihtelut kuitenkin jatkuivat, joten siirsin Karuan Ultran ja KK Nuts 55:n seuraavaan vuoteen.

Lenkillä Välimerellä
Lenkillä Välimerellä

Lopulta syy sykevaihteluille selvisi. En kärsinyt ylikunnosta, vaan sydämeni saa ylimääräiseltä tahdistajalta tarpeettomasti supistumiskäskyjä.

Voin kuitenkin jatkaa juoksemista ja aktiivista elämäntyyliäni. Sydämeni on vielä vahva ja hyväkuntoinen. Teen kuntoilua kuitenkin eri tavalla kuin ennen. Liikun aiempaa monipuolisemmin ja kuuntelen kehoani. Välttelen liiallista stressiä ja sydämenrytmiä turhaan stimuloivia asioita. Liian päämäärähakuisille ja kalenteroiduille treeniohjelmille ei myöskään ole tarvetta. Olen oppinut, että elämänsisältöä ja liikkumista voi ylläpitää etenemällä rennomminkin. Nauttimalla matkasta.

1 vastaus artikkeliin “Oletetun ylikunnon reunoilta kohti uudenlaista treenaamista”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s