Uncategorized

Oman tien kulkemista – myös lenkkipoluilla

Kun seuraa aktiivisesti liikkuvia ihmisiä, jää välillä miettimään, pitääkö meidän aina juosta ja treenata täysillä. Voisimmeko joskus muuttaa tai keventää treeniä ilman omantunnontuskia? Eikö suorituksemme ole mitään ilman mittarointia ja seurantaa?

Pidämme helposti kiinni rutiineista. Ajan myötä tavoista voi tulla niin kiinteä osa elämää, ettei tule edes ajatelleeksi, että asioita voisi tehdä toisin. Emme halua silloinkaan myöntää, että treeniä pitäisi muuttaa, kun syystä tai toisesta johtuen varoitusmerkkejä tuodaan eteemme.

Altistamme itsemme helposti tilanteisiin, joissa treenaamme liikaa tai vaadimme itseltämme enemmän, kuin mihin kuntomme todellisuudessa riittäisi. Ja teemme sen siksi, että ajattelemme, ettei suuntaa voi muuttaa.

Keväinen meri
Keväinen meri

Olen kertonut, että olen itsekin pitänyt itsepäisesti kiinni juoksuohjelmistani. Olen ruksinut tavoitteet kalenteriin ja vienyt treenit läpi apinanraivolla ulkoisista tekijöistä piittaamatta. Tänään intervallit, sunnuntaina pitkikset.

Olen myös tarkkaillut suorituksiani. Tallentanut tietoja kahdella laitteella ja tehnyt oman koosteen Exceliin. Kaiken varalle. Talteen. Jotta olen voinut analysoida kehittymistäni. Tarkkailla sykkeitä. Tarkistaa tunkattujen mäkitreenien määrää. Löytää halutessani selitykset onnistumisille tai pettymyksille.

Olen myös ajanut itseni tilanteisiin, joissa olen osallistunut juoksutapahtumiin, vaikka järkevämpää olisi ollut jättää tapahtuma väliin tai siirtää osallistumista.

Kevään merkkejä
Kevään merkkejä

Asioita ja suhtautumistaan asioihin on lupa kuitenkin muuttaa. Elämä ei ole stabiilia. Olosuhteet ja me muutumme.

En itsekään ole se sama ihminen, joka olin kymmenen vuotta sitten. Viisi vuotta sitten. Vuosi sitten. Tai eilen.

Ikäännyn. Elimistöni ei ole niin notkea ja vahva, kuin se on ollut. Takana on leikkauksia. Murtumia. Nivelsiteiden paukkumisia. Valuvikoja. Silmäongelmia. Allergiaa. Astmaa. Stressaavia elämäntilanteita. Aikatauluhaasteita. Ja pippurista luonnetta vaikka toisille jakaa.

Miksi siis minun pitäisi itsepäisesti treenata siten, kun kuvittelen kaikkien minulta odottavan? Todellisuudessa treenini ja suoritukseni kiinnostavat vain minua.

Kevään tuoksuja
Kevään tuoksuja

Ymmärrän, että voin tehdä asioita toisin. Kasvaa henkisesti. Rikkoa rutiineja. Olla suorittamatta, mittaroimatta ja analysoimatta. Treenata niin, että lenkit eivät pelkästään kuluta. Muuttaa tahtia ja päämäärää.

Voin rämpiä poluilla ja metsissä hetken mielijohteesta. Pysähtyä ihailemaan maisemaa tai antaa kevätauringon tanssia kasvoilla. Tai voin heittäytyä ja juosta niin kovaa, kuin kintuistani pääsen, kunhan se mitä teen tuntuu hyvältä.

Kevätaurinko
Kevätaurinko

Tärkeintä on muistaa, että liikun vain itseni ja läheisteni hyvinvointia varten. Piirtäen itse omaa polkuani. Keräten matkaltani elämää ja arkea rikastuttavia kokemuksia, joita voin muistella ja vaalia. Edetä hyvällä omallatunnolla, nauttien.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s