Kalifornia/ulkosuomalainen, Tapahtumat

Tiskin toisella puolen – vapaaehtoisena juoksukisassa

Paikallinen Superbowl-sunnuntain 5/10K-kisa järjestettiin tänä vuonna 41. kerran. Näin mainoksen Facessa ja mietin, miten minä en koskaan tätä tule juosseeksi. Yhtenä vuonna olimme Arizonassa, viime vuonna taisin olla kipeänä.

Mutta nytkin San Diegon puolikas on enää vain muutaman viikon päässä, eikä treenaamisen keskelle ollut järkeä heittää kisaa. Tiedän jo, etten osaa tapahtumissa ottaa rennosti, vaan tempaudun mukaan tunnelmaan ja pingon, minkä kintuista sinä päivänä pääsen. En missään tapauksessa ole nopea juoksija, mutta itseäni vastaan kisaan mielelläni.

Kun sähköpostiin sitten kilahti kutsu osallistua tapahtumaan vapaaehtoisena, tartuin mahdollisuuteen saman tien. Valkkasin vuoron, joka alkaisi mahdollisimman aikaisin, jotta en joutuisi orpona etsimään alueelta vapaaehtoistelttaa ja pysäköintiä sitten, kun kaikki paikat olisivat jo täynnä ihmisiä. Varhaisin vuoro alkoi aamuviideltä!

Perjantaina työkaveri onneksi tuli sanoneeksi ääneen, että viikonlopuksi olisi luvassa kolmen päivän vedenpaisumus. Oivalsin, että jos seison kuusi tuntia ulkona sateessa ja tuulessa, saatan tarvita ulkoiluun sopivia varusteita.

Etelä-Kaliforniassa kyllä sataa, toisin kuin tunnetussa viisussa väitetään. Mutta sataa sen verran harvoin, että aikuisten sadevaatteet ja kumpparit kuuluvat sarjaan ”kovan luokan eräilijöiden erikoisvarusteet”. Jonkinlaisen takin löysin Targetista (vastaa ehkä Prismaa tai Anttilaa), mutta housuja varten oli mentävä REI:hin (joka olisi sitten ikään kuin Partioaitta). Lopulta löysin housut – ja nuoriso-osastolta vieläpä kohtuuhintaan.

Sadehousut, vain $475!

Sunnuntai-aamuna kelloni soi neljältä. Yläkerran lattia narisi sen verran, että herkkäunisin pellavapää ilmestyi lastenhuoneen ovenrakoon kyselemään, mitä ihmettä äiti puuhaa. Patistin lapsen takaisin sänkyynsä ja keitin matkamukillisen kahvia.

Olin jotenkin ajatellut, että kisojen vapaaehtoiset olisivat kuten minä – paikallisia juoksijoita, jotka tänään syystä tai toisesta eivät juosseet. Arvelin, että ehkä saisin uusia juoksututtavia, joiden kanssa yhdessä jännittäisimme kisan tuloksia.

Olin väärässä. Näin sotilaita ja lukiolaisia, joiden kuuluu tehdä vapaaehtoistunteja. Paikalla oli myös kunnallishallinnossa vaikuttavaa väkeä ja rotary- yms. klubeissa toimivaa porukkaa. Kukaan heistä ei olisi voinut vähemmän välittää tapahtuman juoksupuolesta.

Opin myös, että vapaaehtoistoimintaa pyörittävä kaveri tekee hommaa aivan päivätyökseen. Hänellä on oma, tuttu vapaaehtoisjoukkonsa, jonka turvin hän myy palveluitaan eri tapahtumiin.

Tapasinkin pari kolme kaveria, joille vapaaehtoistaminen erilaisissa tapahtumissa tuntui olevan harrastus tai jopa elämäntapa. Yksi kuulemma keräili t-paitoja ja toisen kannustimena vaikuttivat olevat expon jakamat tavarat.

5K-juoksijat saivat vielä mennä aika kohtuullisessa säässä, mutta kun 10K-kisaajat lähtivät matkaan, taivaat aukenivat. Minut oli sijoitettu T-paitojen jakeluun. Teltan pohjalle ilmestyi pian pieniä puroja, mutta muuten olimme mukavasti suojassa sekä tuulelta että sateelta.

Aika moni rekisteröitynyt osallistuja näytti jääneen sään vuoksi kotiin, eikä viime hetken rekisteröityjiä ollut lainkaan niin paljon, kuin järjestäjät olivat olettaneet. Konkarit sanoivat, että yleensä paidat loppuvat aina kesken joka juoksussa, mutta tällä kerralla niitä jäi laatikkokaupalla. Mitähän lopuille tehdään, pohdimme. Kulkeeko kaupungin kaduilla pian joukko kodittomia 10K-kisan paita päällään?

Jotkut juoksijat hakivat kuivan paidan päälleen vasta juoksun jälkeen. Kun ymmärsin kysäistä, monet kertoivat huomiosta ilahtuneina juoksunsa sujumisesta ja muutamat aivan pyytämättä kiittelivät vapaaehtoisia tekemästämme työstä. Kun pöydän luona hiljeni, käväisin kiertämässä expon kojut. Mielellään esittelijät lahjoittivat juomapulloja ja eväspatukoita myös vapaaehtoiselle.

Varhain alkanut tapahtuma oli varhain taputeltu. Vähän ennen yhtätoista olin jo takaisin kotona. Vaikka minun päiväni tuntui olevan jo pitkällä, oli muu perhe vielä aamutunnelmissa ja teini edelleen unten mailla! Kahvikupposen jälkeen oli korkea aika ryhtyä virittelemään kotikatsomoa vuoden tärkeintä penkkiurheilutapahtumaa varten.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s