Kalifornia/ulkosuomalainen, Puolimaraton, Treenit

Kohti Porvoota

Kun muutaman viikon päästä tulen lomalle Suomeen (ekaa kertaa neljään vuoteen!), Juoksusiskot kirmaisevat puolimaratonin Porvoossa. Anulle se on ties kuinka mones, Katja taitaa tätä kirjoittaessanikin olla juoksemassa yhtä puolikasta. Mulle tämä on aivan eka.

Ja niinpä olen koko ajan ajatellut, että kun ankarassa jet lagissa lopulta pääsen lähtöviivalle, otan ihan rauhassa. Treenaan aikuisten oikeasti marraskuun puolikkaalle, joka juostaan Joshua Tree -luonnonpuistossa. Porvoo on vain osa treeniä…

Anulla näitä riittää…

En olisi tullut edes ajatelleeksi, ellei Katja olisi muistuttanut varusteista puhuessamme, että pahimmassa tapauksessa Porvoossa sataa ja tuulee. Minun kalifornialaistunut kermapeppuni on ulkoillut sateessa viimeksi ehkä toissa talvena. Siitä puolimaratonista saattaa siis tulla hidas, pitkä ja ankara matka.

Kun olin näin siis vakuuttanut itseni siitä, että kelloa ei tällä juoksulla tarvitsisi ajatella, tulin vilkaisseeksi, millaiseen kyytiin olemme siskojen kanssa ilmoittautuneet. Kävi äkkiä selväksi, että kovaan.

…Ja Katjallakin on useampia.

Viime vuoden tuloslistan mukaan Porvoon mitalla -juoksussa on ollut mukana naisia kaiken kaikkiaan vain kourallinen. Kaikki – aivan kaikki – ovat juosseet tiukkoja aikoja. Maaliin viimeisenä tullut leidi on hänkin selvitellyt reitin alle 2 h 30 min. Ohhoh hups. Nyt saatan olla väärässä seurassa!

Mietin siinä tuloslistan äärellä, että vk-treeniä on muuten tullut tehtyä viime kuukausina ihan luvattoman vähän. Pitkillä lenkeillä kello tikuttaa mulle tällä hetkellä minuutin hitaampia mailiaikoja kuin vuosi sitten, vaikka juoksufiilis on sama.

Mulla on vasta treenipaita! 😄

Kävinkin sitten viikolla hädissäni vähän juoksemassa mäkiä, koska mäethän ovat sanonnan mukaan vauhtitreeniä tiiviissä paketissa. Siskoille joskus irvailen, että heidän ressukoiden pitää tehdä mäkitreeninsä tasamaalla – Etelä-Kaliforniassa kun kukkuloissa löytyy. Oli kiva huomata, että aikoinaan aivan järkyttäviltä tuntuneet ja kävelemäänkin pakottaneet nousut taipuivat. Vaikkakaan eivät vauhdilla.

Mutta vähän myöhäänhän nämä minun vauhtivirittelyni nyt tulevat. Hiljaa mielessäni toivon, että Porvoon tapahtumaan olisi tänä vuonna ilmoittautunut ennätysmäärä väkeä ja kanssani raahustaisi kokonainen jaosto etanantahtisia. Vielä ehtii hei ilmoittautua! Anyone?

Näistä meidät tunnistaa!

No, kävi miten kävi, 26. elokuuta ollaan Porvoossa pinkeissä juoksupaidoissamme. Jos sinäkin olet siellä, tule moikkaamaan! Nuorin siskoksista on ainakin sen verran kummaksi muuttunut maailmalla, että höpöttää hyvin mielellään vieraammallekin väelle – ja sen saa myös helposti juostua kiinni! 🙂

1 vastaus artikkeliin “Kohti Porvoota”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s