Keltanokasta mutanaamaksi Bodom Trailillä!

Tänään se on korkattu. Bodom Trail!

Aamulla heräsin hieman ennen kellonsoittoa. Olin laittanut illalla kaikki juoksuvaatteet valmiiksi, jotta ne olisi helppo poimia päälle. Mutustelin kaksi ruisleipää ja join kupin kahvia. Kello kävi armottomasti ja säntäilin ympäri kotia. Piilarit piti laittaa! Gaitersit hukassa. Kotiovella käännyin vielä takaisin ja hain hiuslenkin.

Kisapaikalle pääsi näppärästi bussilla.

Bussi löytyi helposti. Moni tuntui tuntevan toisensa. Jännittynyt puheensorina kuului ympäriltä. Joku kertoi jo eilen juosseensa Bodomilla kympin. Huikeeta, ajattelin.

Olin kuvitellut, että saamme tapahtumajärjestäjältä pienet säilytyspussukat. Pussukat ovat hyvin yleisiä maratonmatkoilla. Pian kuitenkin huomasin, että bussissa jaettu rulla olikin huivi ja että kaikilla oli omat kassit ja reput mukana – paitsi minulla. Niinpä sulloin kaiken ylimääräisen juoksureppuuni.


Ilma oli todella kolea ja taivaalla roikkui tummia pilviä. Pyörittelin juoksunumeroa kädessä ja pohdin olisiko viisainta juosta takki päällä. Lopulta päädyin viemään takkini vaatesäilytykseen ja taiteilin juoksunumeron juoksurepun renksuihin kiinni. Ei tarvinnut nirhata pitkähihaista lempijuoksupaitaani hakaneuloilla.

Juoksemani 12 km reitti oli… mutainen! Juontaja kuuluttelikin, ettei kukaan selviäisi tänään kotiin kuivin jaloin. Ilman kenkien päälle sujauttamiani gaiterseja sukat olisivat imaisseet itseensä aimo annoksen vettä ja liejua.

Sitä mutaa!!

Iso osa matkasta juostiin letkassa ja ohittaminen oli haastavaa. Joku manaili takanani ystävälleen, että olisi kannattanut asettautua lähdössä keulille. Kun yksi edessä hidasti, me kaikki hidastimme.

Reitillä rämmittiin mudassa, mentiin pitkospuita, kiivettiin kallioilla ja loikittiin puunrunkojen yli. Polku oli pääosin matalaa ja tiheää juurakkoa. Välillä reitti oli niin kapea, että naamaan osuvia oksia sai varoa.

Itselläni ylämäet sujuivat, alamäissä sain päästää muita ohitseni. Välillä vedin letkaa ja reitin hakeminen vei energiaa, vaikka polku oli pääosin hyvin merkitty.

Viimeiset kunnon nousut ja olin maalissa. Kukaan ei kuulutellut nimeäni. Mietin, että tulinhan varmasti kuitenkin juosseeksi maaliin asti!?

Tankkasin hieman vettä ja haahuilin ympäriinsä, kunnes löysin ihmismeren takaa banaania, rahkaa ja suolakeksitarjoilut. Aurinko porotti, eikä kostealla nurmella istuminen haitannut. Pyyhin mutaa naamasta ja katselin maaliin tulevia. Seuraavalla kerralla tämäkin tapahtuma olisi tuttu!

Maalialueen säpinää.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s