Muu elämä

Juoksu, kun henki ei kulje

Joka kevät se tapahtuu. Edellisenä päivänä olet lenkkeillyt suu messingillä, mutta sitten juoksu ei vain kulje. Mietit syyksi mahdollisesti orastavaa kevätflunssaa.

Olet herännyt aamulla siihen tunteeseen, että silmäluomiisi on yöllä tungettu pieniä tikkuja. Ja kun kampeat itsesi kylpyhuoneen peilin eteen, tuijottavat sinua takaisin punaisen verestävät valkuaiset ja luomet ovat turvonneet melkein kiinni.

Hetken aikaa pohdit onko tullut syötyä jotain suolaista, mikä selvittäisi turvotuksen. Ihmettelet myös tuliko illalla sittenkin valvottua liian myöhään. Kurkkua karhistaa ja silmistä valuu vesi. Nenäkin on tukkoinen.

Silloin ajatus hiipii jostain aivojen kätköistä tajuntaan. Allergia! Kevät! Ne hemmetin pajut ja pähkinät! Ja orastava heinä.

Tässäpä näitä taas rehoittaa!!

Joinakin vuosina oireista selviää helposti. Toisinaan tuntuu, että mikään ei auta. Niinpä nytkin kaivan kaapin pohjilta silmätippoja esiin. Vilkaisen päiväysten menneen vanhaksi 2002. Pohdin, kummasta hyödyn enemmän. Siitä, että jätän tipat laittamatta vai siitä, että tunkisin mikromuovia mahdollisesti jo sisältäviä tai tehottomia tippoja silmiini?

Päätän pelastaa oloni tipoilla, mutta samalla kiellän lasta laittamasta samoja tippoja silmiinsä. Lupaan ajella töiden jälkeen apteekin kautta, mutta muistan hoitaa asian vasta viikon päästä. Lenkeillä menen suosiolla hitaammin.

Oireet ilmaantuvat ja katoavat aina yhtä varmasti, kuin nämä tienvarteen ilmestyvät sirkusmainokset.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s