Kalifornia/ulkosuomalainen, Varusteet

Kuumuutta kummempaa

Tänä keväänä Bostonin maraton juostiin kylmänä, sateisena päivänä. Ilmeisesti monetkaan juoksijat eivät osanneet varautua ja varustautua näihin olosuhteisiin. Mediassa näkyi kuvia muovipusseilla suojautuneista osallistujista.

Voisiko kukaan kuvitella, että suomalaiset juoksijat kipittelisivät halki marraskuun jäisten sateiden jätesäkkeihin verhoutuneina? Ei todella! Mutta Bostonissa ei aina ole tällaista, joten ehkä kalliita ja järkeviä varusteita ei siksi tule hankittua.

Esimerkiksi vuonna 2017, näin kerrotaan, Bostonin maratonilla piti lämmintä. Jo lähtöviivalla juoksijat tiesivät, että päivästä tulisi pannukakku kuumassa uunissa. Auringon kuumuus kertautuisi kaupungin kivirakenteista ja pitkillä polttavilla suorilla porottaisi hellittämättä. PR:t saisi unohtaa, kunhan maaliin selvittäisiin, huokailtiin kuin yhdestä suusta – sanovat paikalla olleet.

Wikipedia kertoo jälkipolville, että päivän huippulämpötilat pyörivät 75 fahrenheitin tuntumassa. Celsiuksiin käännettynä se tarkoittaa miltei 24:ää astetta.

”I’ll Have Another” -podcastin emäntä Lindsey Hein kertoi jossakin taannoisessa jaksossaan kohdanneensa kuitenkin ryhmän juoksijoita, joita sää ei huolettanut tippaakaan. ”Hyvä ilma juosta”, he olivat iloinneet. ”Kiva, kun on viileää.” Ne juoksijat olivat matkustaneet itärannikolle Kaliforniasta.

Huhtikuun alkupuolella Kaliforniassakaan ei välttämättä, toki vuodesta vähän riippuen, ole vielä ollut kovin monia kuumia päiviä. Vuonna 2017 osavaltio sai osakseen runsaita sateita, jotka päättivät vuosikausia kestäneen kuivuuden. Mutta toki tällä rannikolla aina aurinkoa riittää, ja jos juoksunsa ajoitti jo alkuvuodesta iltapäivän lämpimiin tunteihin, saattoi Bostoniin mennessä hyvinkin olla tottunut 70-asteisiin päiviin.

Näissä maisemissa on joskus lämmin juosta.

Tänä vuonna Etelä-Kaliforniassa koettiin kevään ensimmäiset oikeasti lämpimät, pitkälle yli kahdenkymmenen celsiuksen kipuavat päivät vasta Bostonin maratonia edeltäneellä viikolla.

Ensimmäiset kuumuudet tuntuvat usein tukalammilta kuin kesän pitkät hellejaksot. Viime kesänä lämpötilat pyörivät meidän kulmillamme sadan asteen tuntumassa päiväkausia – se on n. 38 C. Kun auringon laskettua oli enää 87 F / n. 31 C, oli jo miltei vilpoisaa lähteä pimeään iltalenkille.

Me asumme rannan tuntumassa ja pääsemme tässä suhteessa oikeastaan aika helpolla. Tällaisina kausina kulmakunnan juoksijat saattavat kuitenkin jo paeta lämpöä harvoille sisäjuoksuradoille ja lukuisten kuntosalien juoksumatoille.

Joillekin hurjapäille kuumuus on tietysti vain hauska lisähaaste. Miksipä sitä muuten järjestettäisiin maratoneja esimerkiksi Death Valleyssä, jossa kuumin koskaan mitattu lämpötila lienee edelleen 134 F / 56,7 C, vuodelta 1913. Juoksijat kuulemma harjoittelevat tällaisia olosuhteita varten mm. saunassa paikallaan juoksemalla, reppu selässä ja täysissä vaatteissa. Olenpa meidän lähirannallakin nähnyt muutaman reppuselkäisen treenaamassa upottavalla hiekalla, iltapäivän porottavassa helteessä.

Kuumuutta oppii näissä oloissa kunnioittamaan. Kesäaikaan me emme esimerkiksi koskaan poistu kotoa ilman vettä. Vesipulloja pidetään ympäri vuoden myös auton takakontissa kaiken varalta. Erityisen kuumina päivinä kaupungit ja kunnat saattavat avata julkisia, ilmastoituja tiloja viilentymistä varten: esimerkiksi kaupungin keskuskirjasto voi muuttaa aukioloaikojaan. Viranomaiset kehottavat välttämään ulkona urheilemista päivänpaisteen aikaan. Monet kestävyysurheilukisat järjestetään mieluummin keväällä ja syksyllä, ja jos kesäkaudella jotakin on, ne alkavat ainakin hyvin aikaisin aamulla ja muutamat erikoisuudet illalla auringon jo laskettua.

Vettä, Gatoradea, energiaa…

Yhden kerran muistan olleeni aika lähellä lämpöuupumusta. Juoksin rannalla asvaltoitua pyörätietä viiden mailin (n. 8 km) tasaisen, tutun matkan. Minulla oli sattumalta vapaapäivä, mutta aamun olin hoitanut asioita ja iltapäivällä piti hakea lapset koulusta. Mahdolliselle urheilulle jäi aikaa vain keskipäivällä. Päätin, ettei se ole este. Lenkin aikana join viimeiseen tippaan mukaan varaamani vedet ja pysähdyin pari kertaa kastelemaan kasvoja ja hiuksia. Varjoa ei ollut missään, aurinko oli ankara ja paluumatkalla alkoi paleltaa. Itse asetettuun maaliin päästyäni istuin lopulta varjossa aika pitkän aikaa, hiukan pökerryksissä ja aivan nääntyneenä. Tracker kertoi myöhemmin, että lämpöä oli ollut 82 F / n. 28 C.

Kun kuumassa pitää juosta, vaatetuksen vähentäminen on tietysti ensimmäinen sopeutumiskeino. Kalifornian auringossa suojaamaton talvenvalkea iho kuitenkin palaa aivan varmasti jo lyhyen ulkoilun aikana, joten aurinkorasvalla kannattaa läträtä estottomasti ja pää pitää suojattuna. Nestetasapainosta voi aina onneksi huolehtia jo etukäteen ja sittenkin vähintäänkin vettä on syytä kantaa mukana. Parasta on, jos reittiin ja aikatauluun voi vaikuttaa itse: juosta ennen tai jälkeen auringonnousun, puiden tai kukkuloiden varjostamaa reittiä, sisällä tai vedessä.

Aamu- ja iltajuoksuilla maisemat ovat upeita.

Juoksijat oppivat lajinsa parissa varhain käskemään aivot narikkaan, kun ne alkavat ilmoittaa, että nyt riittää. Ankarissa olosuhteissa keho on kuitenkin aika viisas: se ei halua puskea juoksijaa vaaraan. Parin viikon lämpötotuttelun jälkeen suoritustaso on taas aika lailla ennallaan, mutta jos kuumalle reitille joutuu kylmiltään (!), kannattaa ajatella juuri kuten pro-juoksijat Bostonin lähtöviivalla: tänään ei tehdä ennätyksiä. Tänään riittää, että juoksen ja mikäli mahdollista, nautin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s